Vuoden ostolakko toi elämään kaivattua rauhaa ja tasapainoa

Vaasalaisen Matti Tuomaalan vuoden kestänyt ostolakko päättyi marraskuun lopussa. Sinä aikana hän käytti rahaa vain elintarvikkeisiin ja palveluihin. Vuoden aikana Tuomaala sanoo tulleensa entistä varmemmaksi siitä, että tavaran hankinnassa on hyvä käyttää harkintaa.

– Ostopäätöstä kannattaa miettiä viikon, sen jälkeen ei välttämättä edes muista koko asiaa. Kun miettii ostamista viikon, säästyy monelta turhalta hankinnalta, Tuomaala summaa.

Pääsyyksi ostolakkoon hän nimeää sisäisen ristiriidan.

– Olen aktiivinen luonnonsuojelija ja aktiivinen kuluttaja, halusin vähentää näiden asioiden välistä ristiriitaa ja saada sisäistä rauhaa. Aikaa vapautui, kun ei tarvinnut selailla kirppissivustoja tai kollata alelaareja, Tuomaala kertoo.

– En ole pyrkinyt korvaamaan säästynyttä aikaa mitenkään. Nautin vain paremmasta henkisestä tasapainosta, hän lisää.

Tuomaala aloitti projektin myös, koska halusi säätää omaa kulutustaan järkevämmäksi.

– Vaikka en pyri minimalismiin, tavaran yltäkylläisyys ahdisti. Säästin projektin aikana kuukaudessa noin 400 euroa. Aiemmin ostin sillä summalla jotain, joka täytti asuntoani. Mitään ei jäänyt säästöön, hän toteaa.

Alelaarit jääneet

Yhdeksi tavoitteekseen Tuomaala asetti oppia välttämään houkutuksia ja ymmärtämään mainostamisen logiikan.

– Meille pyritään luomaan tarpeita monin tavoin, kuten esimerkiksi mainoksilla, tuotesijoittelulla, piilomainonnalla ja mainoslehtisillä. Tarjouksilla ja rajoitetuilla erillä luodaan harha, että pitää toimia nopeasti tai tavara loppuu, Tuomaala sanoo.

– Nykyään en juurikaan edes kiinnitä niihin huomiota. Ennen ostosreissuilla tutkin alelaareja, jotka on kätevästi sijoitettu käytävien keskelle. Aika pian en enää edes katsonut niihin päin. Se on jäänyt päälle ja yritän pitää siitä kiinni, hän jatkaa.

Projektin etenemistä pystyi seuraamaan sosiaalisessa mediassa muun muassa youtube-kanavalla Matin Kukkarossa, jonne ilmestyi aluksi joka sunnuntai uusi jakso.

Ostolakko itsessään oli Tuomaalan mielestä helppoa, tubettamisen sen sijaan hän koki työlääksi.

– Siihen kuului oheissomettaminen, joka oli oleellista pyrkimyksessäni saada youtube-kanavastani mahdollisimman elävä. Enemmän tykkään mennä metsään kävelemään kuin istua koneella, siksi kanava jäikin alkuperäistä aikomusta köyhemmäksi.

Tuomaalan videoiden pituus vaihteli 10 ja 15 minuutin välillä. Hän sai vuoden aikana kanavalleen hieman alle 300 seuraajaa.

– Ihmiset ovat tottuneet lyhyisiin ja nopeatempoisiin videoihin. Pitkät videoni ilmeisesti karsivat seuraajia. Joillakin pätkillä on kuitenkin yli tuhat katsontakertaa.

Rahaa luonnonsuojeluun

Vaikka youtube-kanavan ylläpito kävi kunnon päälle, Tuomaala harkitsee sen jatkamista.

– Kanavan ajatuksena voisi jatkossa olla vaihtoehtoisten toimintatapojen etsiminen. En osoita ketään sormella, haluan vain itse muuttua ja löytää vaihtoehtoisia tapoja toimia, hän pohtii.

– Voisin käydä kulutuskriittistä pohdintaa, miksi ostaa jotain, ja etsiä eettisesti ja sosiaalisesti kestävän vaihtoehdon. Yritin etsiä Suomessa tehtyjä farkkuja. Löysin silloin tasan yhden yrityksen, mutta he eivät valmista minun kokoani. Jos esimerkiksi haluaa varmistaa, ettei lapsityövoimaa ole käytetty, helpoin tapa on ostaa kokonaan Suomessa tehtyjä tuotteita, hän vinkkaa.

Ympäristö ja luonto ovat tärkeitä aiheita Tuomaalalle. Puolet projektin aikana säästyneistä rahoista hän luovuttaakin luonnonsuojelutyöhön

– Se tekee noin 2 700 euroa, hän laskeskelee.

– Ajattelin jyvittää sen useampaan kohteeseen, Tuomaala jatkaa.

Hän iloitsee siitä, että vuoden kestäneen projektin aikana hän sai ainakin muutaman vaasalaisen innostumaan ostolakkokokeilusta.

– Suosittelen sitä kaikille. Kannattaa kokeilla edes viikon tai kuukauden. Se herättää tarkastelemaan ostokäyttäytymistään eri näkökulmista. Itselläni kriittisyys impulsiivista ostelua kohtaan on jäänyt ainakin toistaiseksi päälle, hän kertoo.

Tuomaala ei tunnustaudu jouluihmiseksi, mutta on ostanut ja tehnyt muutamia joululahjoja.

– Olemme avopuolisoni kanssa valmistaneet luonnonrohtoja, paikalliselta käsityöläiseltä ostin jotain tähän aikaan sopivaa ja mummolan vintiltä löysin vanhoja lelujani, joita laitan kiertoon, hän luettelee.

– Joululahjaksi voi tavaran sijaan antaa omaa aikaansa, hän lisää.

Katja Lahti