Beethovenin Kuutamosonaatti kitaralla! Sellaisen idean sai nuori, hevikitaristiksi aikova pitkätukka teinipoika 1970-luvulla Vetelissä. Yhdestä ajatuksesta alkoi sitten elämänmittainen ura.
– Led Zeppelin oli nuorena kaikista kovin juttu. Mutta sitten kuulin radiosta Kuutamosonaatin. Halusin oppia soittamaan sen kitaralla ja opetella nuotit.
Tie vei klassisen kitaran opintoihin ensin Keski-Pohjanmaan konservatorioon, sitten Sibelius Akatemiaan ja sieltä kitaransoiton opettajaksi Kuula-opistoon Vaasaan vuonna 1987.
– Vuosikurssillani Akatemiassa oli parhaimmillaan 15 veteliläistä opiskelijaa.
Veteliläisten kiinnostusta musiikkiin Siponkoski pohtii silloin tällöin.
– Lapsuudenpitäjässäni lähes joka tuvassa rämpytetään jotain. Soittajaa ei siellä pidetä mitenkään pöljänä. Ehkä se johtuu siitä.
Musiikin huonontunut nykytilanne. Yleisemmin musiikkikulttuurin nykytila Suomessa ei näytä yhtä hyvältä.
– Musiikin arvostus on viime vuosina laskenut. Keikkapaikat ja määrät ovat vähentyneet ja levymyynti romahtanut. Muusikoille ansaintalogiikka on mennyt aiempaa monimutkaisemmaksi.
Siponkoski keikkailee itsekin. Hurjimpina vuosinaan hän teki palkkatyön ohessa 80 keikkaa vuodessa, nykyisin viitisenkymmentä.
– Kysyntää ei enää ole samalla tavalla kuin ennen.
Klassista maisemakuvausta. Siponkoski harrastaa myös valokuvausta. Hän on pitänyt lukuisia näyttelyitä.
– Kuvaamisessa ja soittamisessa on jotain samaa. Siksi kai teen molempia.
Synnyinseutu Veteli on hänen eniten kuvaamansa paikka. Tänä vuonna ilmestyi jo toinen kotiseutua käsittelevä valokuvakirja.
– Ystäväni Jussi Torppa heitti idean kirjasta. Tartuin siihen, vaikka hullun hommaahan se on. Työmäärä valokuvakirjan teossa on valtava.
Työ kuitenkin kannatti tehdä. Pääosin Siponkosken valokuvista koostuvassa Vain Vetelissä (2017) kirjassa näyttäytyvät pienen keskipohjalaiskylän parhaimmat puolet.
Erityisesti maisemakuvaus on hyvin kaunista ja koskettavaa, sommittelultaan ja tunnelmaltaan hyvin klassista. Mielenkiintoisen lisän valokuviin tuovat viittaukset toisten taiteilijoiden teoksiin.
– Haen vaikutteita muun muassa Veikko Vionojan maalauksista ja amerikkalaisen Ancel Adamsin valokuvista.
Veikko Siponkosken maisemakuvien äärellä tulee pakostakin mielleyhtymiä klassiseen musiikkiin. Elämänmittaiselle matkalle vienyt Kuutamosonaatti soi useammankin veteliläistä maisemaa ja luontoa kuvaavan valokuvan taustalla.
Olisiko seuraavaksi pohjalaisen maisemavalokuvakirjan aika?
– Jos on tilausta, ehkä sellaisen teenkin, Siponkoski sanoo.
Pia Timberg
