Vaasan kaupunginteatterin uusin näytelmä Kuningas kuolee haastaa niin tekijät kuin katselijatkin. Absurdin teatterin mestariksi mainittu näytelmä naurattaa ja ravistelee.
Lauantaina ensi-iltaan tuleva näytelmä on näyttelijä Ville Härkösen esikoisohjaus. Hänen mielestään yli puolivuosisataa vanha teksti on yllättävän ajankohtainen.
– Jokaisena vuosikymmenenä toistamme samoja virheitä ja toivomme, että kaikki muuttuu paremmaksi. Vaikka aiheet, yhteiskunnan rappeutuminen ja ihmisten egoistisuus, ovat rankkoja, löytyy näytöksestä optimistisuuttakin, Härkönen lupaa.
Näytelmä käsittelee hänen mukaansa hauskalla otteella elämän suuria kysymyksiä. Nasevalla, piikikkäälläkin sanailulla höystetty tarina käy läpi elämän suuria kysymyksiä ja haastaa katsojankin miettimään maapallomme nykytilaa.
– Tästä löytyy kaikkea slapstickistä piirroselokuvien estetiikkaan. Näytelmä on runollisen kaunis, vaikka välillä siinä on hullua ja kaistapäistä meininkiä, Härkönen luonnehtii.
Kuoleman tematiikka
Absurdin ja realismin ero on Härkösen mielestä kaventunut huomattavasti siitä ajasta, kun romanialais-ranskalaisen Eugéne Ionescon kirjoittama näytelmä näki päivänvalon vuonna 1962.
– Pahimmassa tapauksessa tässä ei 20 vuoden päästä ole enää mitään absurdia, hän heittää.
Samaa mieltä on kuningatar Margueriteä näyttelevä Kirsi Asikainen. Kääntäjä Reita Lounatvuoren tuore suomennos raikastaa teosta entisestään.
– Tämä on järkyttävän tätä päivää, Asikainen huudahtaa.
Näytelmä käsittelee huumorin keinoin kuoleman tematiikkaa.
– Laskin, että tekstissä mainitaan sana ”kuolema” 75 kertaa, Asikainen kertoo.
Kuningas kuolee kertoo kuvitteellisen kuningaskunnan viimeisistä hetkistä. Kuningas Berenger (Jari Hietanen) taistelee viimeiseen asti muutosta vastaan. Kuningatar Marie (Essi Hurme) yrittää valaa kuninkaaseen positiivista uskoa, samalla kun kuningatar Marguerite käskee häntä jo luovuttamaan. Siivooja Juliette (Jenny Malmberg) kulkee lavalla pyyhkien koko ajan lisääntyviä hämähäkinseittejä pois. Vartija (Nuutti Saari) ja lääkäri (Topi Kohonen) tuovat soppaan omat mausteensa.
– Minulla meinaa koko ajan pettää pokka. En ole tottunut Hietasen tulkintaan. Se on hulvatonta seurattavaa, Asikainen nauraa.
Näytelmä ilman kohtauksia
Härkönen kertoo lukeneensa näytelmän ensimmäisen kerran jo noin kymmenen vuotta sitten.
– Silloin jo mietin, että olisi mahtavaa tehdä tämä teksti joskus. Se jäi mieleeni ja tässä nyt olemme, hän toteaa.
Haastavinta näytelmän ohjaamisessa on hänen mielestään ollut se, että siitä puuttuu kokonaan perinteinen näytelmän rakenne.
– Tässä ei ole lainkaan kohtauksia. Näyttelijät ovat koko puolitoistatuntia samassa kohtauksessa. Dramaturgista työtä tehdessäni sain muutaman harmaan hiuksen lisää, hän nauraa.
Esitys haastaa myös näyttelijät, jotka ovat lavalla koko esityksen ajan.
– Ajattelin aluksi, että minun pitää piilottaa vesipullo lavasteisiin, mutta jotenkin tämä menee ilmankin, Asikainen sanoo.
– Minä pääsen sentään välillä huilaamaan valtaistuimelleni. Näytelmässä on kova pulssi ja vauhti. Esityksistä palautumiseen menee aikaa, Hietanen toteaa.
Yhteinen kieli
Näyttelijät sanovat yhdestä suusta nauttineensa kollegansa ohjauksessa olemisesta. Hurme sanoo syyksi sen, että heillä on näyttelijöinä yhteinen kieli.
– Me tunnemme toisemme niin hyvin, että tähän oli helppo heittäytyä. Kesti kyllä hetken oppia kuuntelemaan häntä ohjaajana, Hurme heittää.
– Ville on hyvin demokraattinen ohjaaja, Hietanen puolestaan kehuu.
– Vuorovaikutus on toiminut hänen kanssaan hyvin, sillä hän tietää, mitä ongelmia näyttelijä lavalla kokee, Asikainen lisää.
Kuningas kuolee saa ensi-iltansa Vaasan kaupunginteatterin Julia-näyttämöllä 9. marraskuuta.
Katja Lahti
