Vaasalainen Raimo Havusela, 83, muistaa, kuinka kaksivuotiaana istui lihakauppias Karin pahanhajuisessa kellarivarastossa. Tila oli matala ja katosta roikkui ”jotain isoja lihamöhkäleitä”.
– Tunnelma oli kamala. Tapahtuma oli niin traumaattinen, että se syöpyi lapsenmieleeni muistikuvaksi, joka ei milloinkaan unohdu, Havusela kertoo.
– Vain yksi kynttilä valaisi tuota kaameaa tilaa. Paikalla oli muutama ihminen. Kaikki itkivät, hän jatkaa.
Havusela ei tuolloin vielä tajunnut, miksi hän oli tuossa kamalassa tilassa. Hän kertoo ihmetelleensä asiaa monesti ennen kuin sai tietää, että he olivat menneet sinne suojaan venäläisten pommituksia joulukuussa 1939.
– Venäläiset pommittivat Vaasaa joulukuussa 1939 ja tammikuussa 1940 yhteensä kuusi kertaa. Kymmeniä ihmisiä kuoli ja kymmeniä taloja tuhoutui.
Vaasassa pommikuoppia
Ensimmäisten pommitusten jälkeen Havusela vietiin turvaan Kauhajoelle.
– Serkkupoikani ja minut vietiin sinne kummitätini luokse.
Harvalla on enää omia muistikuvia sodan ajalta, Havuselalla on.
– Pikkupoikana töllistelin pihallamme, kun saksalaisten panssarivaunut ajoivat pitkin Hietasaarenkatua. Veikkaan, että kulkivat sitä kautta, koska maasilta ei ehkä olisi kestänyt niiden painoa. Klementtilässä oli sotilaslaituri, josta sai ajaa panssarivaunut suoraan tavaravaunuun.
Vaasaan tiputettiin noiden kuukausien aikana arviolta 800 pommia. Vaasassa on edelleen nähtävissä pommitusten jälkiä.
– Vaskiluodon kuntoradan varrella on mäki, jossa oli Venäjän vallan aikana venäläisten tykkiasema. Kun mäeltä lähdetään kohti satamaa, näkyy polun varren koivikossa pommikuoppia, erityisesti Kuulahden puolella.
Aktiivisuus ei katso ikää
Perinneaktiivi Havusela sanoo aina olleensa kiinnostunut Suomen sotahistoriasta. Osittain kiinnostus juontaa siitä, että hänen isoisänsä veli, Niilo Havusela kuoli 16-vuotiaana Laihialla Vapaussodassa.
– Tammisunnuntaita edeltävänä päivänä laihialaiset saivat käskyn, että heidän pitäisi mennä Hulmille ja riisua venäläiset aseista, jotta aseet olisivat käytössä seuraavana päivänä, kun Vaasaa tullaan vapauttamaan. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, ja Laihialla kaatui viisi miestä, joista yksi oli Niilo.
Havusela toimi Maanpuolustuskillan sihteerinä 10 vuotta. Sinä aikana hän kokosi lukuisia näyttelyitä Suomen sotahistoriasta Vaasan veteraanimuseoon. Aktiivisuus ei kuitenkaan loppunut, vaikka hän jäi eläkkeelle sihteerin toimesta 80-vuotiaana.
– Aktiivisuus ei katso ikää, jotkut ovat aktiivisia kuolemaansa asti ja toiset eivät koskaan, hän nauraa.
Viime viikolla hän sai veteraanimuseoon valmiiksi näyttelyn, jossa kerrotaan tiiviissä muodossa Lapin sodan (1944-1945) vaiheista. Se on sota, josta tiedetään vähän, mutta joka on Havuselan mukaan tärkeä Suomen itsenäisyyden kannalta.
– Vietin museolla viime vuonna useita päiviä, ja pätkin näyttelyn kokoon. Se on esillä ainakin syksyyn asti. Toivottavasti koronaepidemia hellittää siihen mennessä, ja voimme ottaa vastaan koululuokkia, Havusela sanoo.
– Meillä on usein vieraillut yläkoululaisia historianopettajiensa kanssa. On ollut mukava huomata, että nuoret ovat kiinnostuneita näistä asioista. Heidän vierailujaan odotan innolla, hän jatkaa.
Katja Lahti
