Viisi vuotta sitten Vaasaan muuttanut rap-artisti Simon Andersson on kokenut Vaasan monella tapaa inspiroivaksi. Erityisesti viimeisimmässä projektissa, Funeral Popissa, on Vaasalla ollut merkittävä asema.
Andersson on niittänyt menestystä sekä Suomessa että ulkomailla. Takana on Amerikan kiertue sekä rapin suomenmestaruuden voitto vuodelta 2007. Mies on myös keikkaillut ahkerasti, parhaimmillaan useamman kerran päivässä.
Eri musiikkityylejä
15-vuotisen uransa aikana Andersson on ehtinyt soittaa esimerkiksi amerikkalaisilla ja karibialaisilla rytmeillä höystettyä modernia rytmimusiikkia, dubsteppia, jamaikalaisia vivahteita sisältävää ska-musiikkia sekä nyt viimeisimpänä synkempää, bassovoittoista räppiä Funeral Popissa.
– Aiempi musiikkini on ollut enimmäkseen iloista ja tanssittavaa, uusin projektini on ikään kuin vastakohtana sille. Siinä otetaan kantaa suomalaiseen melankolisuuteen ja pitkään talveen, sekä yleisesti suomalaisia rassaaviin asioihin.
Inspiroiva Vaasa
Karjaalta miehen toi Vaasaan luokanopettajakoulutus. Musiikin ja opintojen yhdistäminen on aiheuttanut välillä päänvaivaa. Viimeisimpään Funeral Pop -projektiin antoi kuitenkin juuri Vaasa inspiraatiota.
– Projektia ei oikeastaan olisi voinut toteuttaa muualla. En tiedä ymmärtävätkö täältä kotoisin olevat, miten paljon päheitä miljöitä täällä on. Näin ulkopaikkakuntalaisen silmin tämä on todella inspiroiva paikka.
Funeral Popin musiikkivideot on kuvattu Vaasassa ja videoilla vilahtelee tuttuja paikkoja. Uusin video on kuvattu Wasalandiassa ennen kuin sen purkaminen aloitettiin.
Hylätty huvipuisto antaa musiikille ainutlaatuisen tunnelman. Funeral Popin musiikille ovatkin videot olennaisia, sillä ne auttavat sanoman ymmärtämisessä.
Vapauttava musiikki
Musiikissa Anderssonia kiehtoo vapaus ja hän vertaakin sitä teatteriin.
– Voin hypätä sisään musiikkiprojektiin ja luoda puitteet, kuka olen ja millaista kuvaa itsestäni annan. Suomalainen yhteiskunta on aika kiveen hakattua eikä ole erilaisia tyylejä, millä tehdä asioita. Musiikki antaa tähän mahdollisuuden.
Andersson kertoo kuitenkin lähteneensä alun perin musiikkiuralle hieman vääristä lähtökohdista käsin. Ala-asteella itsensä näkymättömäksi tuntenut poika halusi päästä esille ja näyttää muiden silmissä vaikuttavalta.
– Vuosien aikana olen käynyt pitkän matkan. Nykyään teen tätä suurimmaksi osaksi itseäni varten, omien visioiden ja projektien luominen on iso osa sitä, kuka olen. Nyt muiden hyväksynnän saaminen on vain pelkkää plussaa.
Suomalainen vaatimattomuus
Yhden musiikkiuransa herättelevimmän hetken Andersson kertoo kokeneensa eräässä open mic -illan aloituksessa. Tällöin yksi hänen suurimmista nuoruuden idoleistaan hyppäsi lavalle ja kehui hänen esitystään loistavaksi.
– Sitä ennen olin elänyt mielikuvassa, että voin ehkä olla hyvä Suomessa, koska täällä ei ole paljon kilpailua. Hetki sai minut kuitenkin tajuamaan, että voin pitää myös maailmanlaajuisesti tarpeeksi kovaa tasoa.
Andersson muistuttaa, että ei pidä jäädä perinteisen suomalaisen vaatimattomuuden vangiksi.
– Ei ole mitään, mikä estäisi tekemästä samaa kuin muutkin.
Sarianne Lakso
