Uusi pienryhmäkoti tuo pysyvyyttä

Vasaan avattiin viime vuoden lopussa kehitysvammaisille lapsille ja nuorille pienryhmäkoti Aada ja Isla.

Vaasalaisen Krista Kosken 7-vuotias tyttö muutti Islaan joulukuun alussa. Hän asuu siellä joka toinen viikko. Kosken mukaan pysyväisasumiselle oli tarvetta Vaasassa.

– Lähin vastaava paikka on Seinäjoella, ja siellä on ymmärtääkseni paikat täynnä hamaan tulevaisuuteen.

Koski ihastui Islaan heti ensisilmäyksellä.

– Se on paikkana tosi kiva ja henkilökunta on mukavaa. Tunnelma on ihanan kodinomainen. Aiemmin tyttöni on ollut tilapäishoitopaikassa. Nyt tuntuu hyvältä, että hänellä on pysyvä paikka, jossa hänellä on omilla tavaroilla sisustettu huone.

Koski luottaa, että hänen lapsensa saa parhaan mahdollisen hoidon uudessa pienryhmäkodissa.

– Lasten kanssa tehdään siellä paljon ja suunnitellaan kaikenlaista. Fysioterapeutti kävi heti kartoittamassa, mitä tytön kehittymisen eteen voidaan tehdä. Kuulin, että muutama hoitaja on perehtynyt kinestetiikkaan, sekin kuulostaa hyvältä, Koski iloitsee.

Tärkeintä hänelle on, että tyttö saa hoitopaikassakin elää kodinomaista elämää.

Normaalia arkea

Yksikön johtaja Elina Raivo sanoo, että Rinnekodin pienryhmäkodissa lasten kanssa eletään mahdollisimman normaalia arkea.

– Aadan puolelle muuttaa autismin kirjon lapsia, ja Islan puolella asuu kehitysvammaisia lapsia, joilla on enemmän hoidollisia tarpeita. Lisäksi samassa pihapiirissä on neljän asunnon rivitalo, jossa on tuettua asumista nuorille 18-25-vuotiaille kehitysvammaisille.

Ensimmäinen lapsi muutti asumaan Islaan 2. marraskuuta.

– Nyt täällä asuu neljä lasta. Jokaisella on oma persoonallisesti sisustettu huoneensa. Ne on kalustettu yhdessä perheen kanssa, lapsen tarpeiden mukaisesti.

Riittävästi ohjaajia

Yhteistyö on Raivon mukaan erittäin tiivistä perheiden kanssa. Pienryhmäkodissa asuminen ei tarkoita siteiden katkaisemista vanhempiin tai läheisiin, vaan heidät otetaan tiiviisti mukaan suunnittelemaan lapsen elämää.

– He ovat parhaita asiantuntijoita oman lapsensa hoidossa. Täällä elämme lapsen näköistä elämää.

Raivo kiittelee, että heillä on hyvä ohjaajaresurssi, johon kuuluu kaksi sairaanhoitajaa, kolme sosionomia, ja kahdeksan lähihoitajaa. Helmikuussa riveihin liittyy vielä kolme uutta ohjaajaa.

– Yhdellä ohjaajalla 1-2 lasta ohjattavanaan. Näin varmistamme, että hänellä on aikaa tehdä lapsen näköistä elämää. Täällä asuvilla lapsilla on paljon kuntoutukseen ja lääkitykseen liittyviä tarpeita. Lapsen elämään kuulu myös leikki ja vapaa-aika, ja ne me pystymme monipuolisesti mahdollistamaan.

Henkilökunnalla on ammattitaidon lisäksi muitakin taitoja, joita he pääsevät työssään hyödyntämään.

– Yhdellä on esimerkiksi liikuntaohjaajan koulutus, kolmella löytyy hevososaamista, joukossa on myös soitto- ja laulutaitoisia, yksi on vpk:n toiminnassa mukana ja kinestetiikan osaamistakin löytyy, Raivo luettelee.

Rakkautta ja rajoja

Raivolle tärkeintä on, että lapset saavat elää hyvää ja turvallista elämää.

– Lapsen persoonallisuudella on tilaa kukkia. Me tuemme sitä rakkaudella ja rajoilla.

Pienryhmäkodissa eletään Raivon mukaan ihan tavallista arkea. Lapset osallistuvat arkisiin askareisiin omien kykyjensä mukaisesti.

– Lapsella on oikeus tavalliseen arkeen, johon kuuluu siivoamista, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Meillä on kokki, joka esivalmistelee ruokia ja lapset yhdessä ohjaajien kanssa viimeistelevät ne. Lasten toiveita kuunnellaan ruokalistojakin laatiessa, Raivo kertoo.

– Tässä kodissa tuoksuu joka päivä tuore leipä, hän lisää hymyillen.

Korona tuo rajoituksia

Korona näkyy kodin arjessa eri tavoin. Henkilökunta kulkee maskit ja visiirit tai suojalasit kasvoillaan, ruokailua on porrastettu ja vierailijoiden on käytettävä kasvomaskia.

– Vanhempien vierailuihin on tarkat ohjeet. Nyt he viettävät aikaa lasten huoneissa, joskus tulevaisuudessa yhteiset tilat ovat taas kaikkien käytössä. Korona-aikana ulkoilu on iso osa meidän arkeamme.

Raivo kehuu pienryhmäkodin asuinaluetta erinomaiseksi ulkoilun kannalta.

– Tässä on metsät ja leikkipuistot lähellä. Odotamme toki aikaa, jolloin pääsemme lasten kanssa taas vapaammin liikkumaan. Muun muassa uiminen ja HopLop reissut ovat monelle mieluisia.

Katja Lahti