Tyttöpesis kukoistaa Vaasassa

Tänä kesänä Vaasan tytöt ovat menestyneet pesäpallossa. Joukkueista E-tytöt olivat Suomen viidensiä, D-tytöt SM-hopealla ja C-tytöt 11:s omassa sarjassaan.

Samaan pystyivät muualla Suomessa vain Rauma ja Pori.

Nollasta menestykseen. Pesistoiminta lähti liikkeelle aivan nollasta vuonna 2008, jolloin Vaasassa ei ollut yhtään tyttöjoukkuetta.

Tuolloin aloittaneista vanhimmat pelaavat nyt B-tyttöjen superpesistä Vähänkyrön ja Vaasan yhdistelmäjoukkueessa VäVissä, ja osa pelaa Mailattarien naisten ykkösjoukkueessa.

Myös naisten puolella toiminta alkoi täysin alusta vuonna 2010.

Mailattarien puheenjohtajan Miia Äkkisen päätavoitteena on luoda edellytyksiä ympärivuotiselle pelaamiselle Vaasassa.

Toiminta on talkoopohjaista, joten tehtävää riittää kioskimyynnistä pesisstadionin ympäristön siivoamiseen.

– Syksy menee suunnitellessa seuraavaa kautta, ja meillä molemmilla suuri osa ajasta kuluu pesäpallon parissa, toteaa D-tyttöjen hopeajoukkueen pelinjohtaja Sami Rintamäki.

Junioreille pesisleirit ovat vuoden kohokohta.

Halpa ja hauska harrastus. 90 prosenttia pesiksen harrastajista on innostunut lajista kaverin, omien vanhempien tai sukulaisten kautta. Harrastus on helppo aloittaa, koska varusteet ovat kohtuuhintaisia.

Sami Rintamäki on mukana kehittämässä vaasalaista pelaajapolkua aina junioreista edustusikään asti. Hän näkee tärkeänä sen, että pesäpallo opettaa yhteisöllisyyttä, jolla pärjää hyvin niin työelämässä kuin elämässä muutenkin.

– Harjoituksiin tullaan ajoissa. Siellä keskitytään siihen, mitä kukin on tehnyt joukkueen eteen, eikä mietitä, missä joku teki virheen.

Äkkinen ja Rintamäki arvostavat pesäpallon luomaa yhteisöllisyyttä.

– Hyvä joukkuehenki on avainasemassa siinä, että vaasalaiset pesäpallon tyttöjoukkueet ovat maamme parhaimmistoa.

Monipuoliset valmennustyylit ovat menestyksen kulmakiviä.

– Haluaisimme, että seuroilla olisi ainakin yksi osa-aikainen valmentaja, jolle maksettaisiin palkkaa tehdystä työstä. Tällä hetkellä toimitaan resurssien ylärajoilla.

– Valmentajalla pitää olla intohimoa lajia ja sen kehittämistä kohtaan. Näin saamme vaasalaismenestyksen jatkumaan vastaisuudessakin, Äkkinen ja Rintamäki toteavat.

Olli Niskanen