Tukiperhe elää lapsen kanssa turvallista arkea

Jurvalaisen Anne Valtosen mielestä on tärkeää kartoittaa, että tukihenkilön ja tukiperheen tarpeet ja mahdollisuudet kohtaavat. Yhdessäoloon ei hänen mukaansa tarvita mitään ihmeellistä, tavallinen ja turvallinen arki on tärkeintä.

– Minä en esimerkiksi ole kalastaja enkä tunne sieniä. Jotkut perheet voivat toivoa sellaista tukipaikkaa. Minä asun maalla ja täällä ei ole sirkushuveja. Me hoidamme kissoja ja teemme asioita, mitä maalla tehdään, hän summaa.

Valtonen kiinnostui tukiperhetoiminnasta jo 1990-luvun alussa. Silloin hän ei vielä lähtenyt mukaan, mutta viisi vuotta sitten hän lupautui tukihenkilöksi tutun perheen lapsille.

– Se loppui, kun he muuttivat toiselle paikkakunnalle. Ilmoitin silloin sosiaalityö ja perhepalveluun, että jatkan mielelläni tukihenkilönä jollekin toiselle perheelle.

Valtosen koti oli tuolloin remontin alla, ja hän ajatteli odottaa, että koti saadaan kuntoon ennen kuin ottaa sinne uuden tukilapsen.

– Punnitsin, mitkä asiat ovat tärkeitä ja lopulta päätin kestää keskeneräisyyttä. Tukilapsi menee kaiken lomassa, oman tilanteen ei tarvitse olla täydellinen. Se oli hyvä päätös, sillä remontti ei ole vieläkään valmis, hän nauraa.

Vain yksi viikonloppu

Tukiviikonloput ovat Valtoselle aikaa, jolloin hän voi unohtaa siivoukset ja muut velvollisuudet.

– Meillä on paljon samoja kiinnostuksenkohteita. Teemme ruokaa, leivomme, leikimme ja pelaamme lautapelejä. Iltaisin luemme aina satuja. Uimassa käymme myös melkein joka kerta, hän luettelee.

Valtosen kotoa ei löydy pleikkaria tai Netflixiä.

– Aika kuluu ilman niitäkin hyvin. Minulla ei ole omia lapsia, mutta kotoani löytyy paljon askartelutarvikkeita, kirjoja, elokuvia ja leluja.

Valtonen kertoo olleensa koko ajan parisuhteessa, mutta tukiperhetoimintaan hän lähti yksin. Yhden viikonlopun kuukaudesta hän omistaa tukilapselleen.

– Yhdessäolomme on ollut alusta lähtien todella luontevaa. Hän on rohkea ja ottaa helposti kontaktia. Meillä on todella hauskaa yhdessä. Yhteistyö perheen kanssa on myös aina sujunut hyvin, hän kiittelee.

Parasta on palaute

Valtosen mielestä lapsella ei koskaan ole liikaa aikuisia elämässään. Hänelle lasten kanssa vietetty aika on luksusta.

– Tämä on helppo ja ihana tapa olla myös avuksi. Perheelle vapaalla viikonlopulla voi olla valtavan suuri merkitys. Minulta se on vain yksi viikonloppu kuukaudesta, hän pohtii.

Valtonen tietää, että tukiperheille on suuri tarve ja toivookin, että moni uskaltaisi lähteä mukaan toimintaan.

– Perhe saa hetken levätä ja lapsella on turvallinen paikka olla. Siitä tässä on kyse.

Parasta Valtosen mielestä on palaute, jota hän saa lapselta.

– Liikutuin, kun lapsi kertoi näkevänsä minut osana tulevaisuuttaan. Hän sanoi haluavansa tulla aikuisenakin käymään luokseni. En näe sille mitään esteitä, hän sanoo hymyillen.

Katja Lahti