Suomirockia ja yleisön tanssittamista

Yleisö tanssimaan, siinä on Birdy & The Nam Nams -yhtyeen tavoite keikoille. Bändi esiintyy Ikkuna-festivaaleilla Public Cornerissa perjantaina 4.9.

– On aina mukava seistä lavalla ja huomata, että yleisö lähtee mukaan musiikkiin. Silloin tietää, miksi siellä hikoilee, bändin laulaja Linda Alanen sanoo.

Bändin jäsenet kuvailevat itseään dynaamiseksi yhdistelmäksi kahden sukupolven muusikkoja. Myös yleisökontakti on heidän mukaansa kunnossa.

– Me heitämme lavalla tyhmää läppää, kitaristi Tappi Hovi selventää.

Bändin miehet kehuvat kilvan Linda Alasta keulakuvakseen.

– Hän on Birdy ja me olemme se Nam Nam -osuus, Hovi nauraa bändin nimivalintaa.

Tanssittavaa musiikkia. Birdy & The Nam Namsin musiikki on yhtyeen jäsenten mielestä ennen kaikkea tanssittavaa. Musiikkityylit vaihtelevat laidasta laitaan. Ikkuna-festivaaleilla kuullaan ainakin Amy Winehousea.

Bändi piti kesän taukoa. Nyt keikkoja on riittävästi, vaikka yhtyeen jäsenet kertovatkin huomanneensa keikkapaikkojen vähentyneen.

– Tällä hetkellä monessa tapahtumassa bändi on korvattu dj:llä, Alanen miettii.

Hovi kertoo huomanneensa, että myös trubaduurien suosio on kasvanut.

Bändiin kuuluvat Alasen ja Hovin lisäksi rumpali Calle Fahlund ja basisti Hasse Eriksson.

Kaipuu suomirockiin. Lauantaina 5.9. Ikkuna-festivaalit jatkuvat Public Cornerissa, kun siellä kuullaan vasta perustettua Warapatruunat-yhtyettä. Bändillä on takanaan vasta kaksi keikkaa, mutta sen jäsenillä on pitkä musiikkitausta ja historiaa aiemmista yhteisistä kokoonpanoista.

Bändi syntyi kaipuusta suomirockiin.

– Olin laulanut kauan englanniksi. Aloin kaivata suomirockia, bändin laulaja Markku Keho sanoo.

Warapatruunojen repertuaarissa on ainakin J. Karjalaista, Hectoria ja Kirkaa. Kappalevalinnat pyritään pitämään sellaisina, etteivät ne olisi liian usein radiossa kuultuja.

Warapatruunoissa on Kehon lisäksi basisti ja taustalaulaja Lido Salonen, kitaristi Nappi Aaltonen, rumpali Timo Ruokonen ja kosketin- ja kitaransoittaja Arno Gräsbeck.

– On pirun kiva soittaa yhdessä. Uskon, että meistä huokuu hyvä meininki. Kun meillä on kivaa, niin yleisölläkin on kivaa, Keho pohtii.

Eikä musiikkiin suhtauduta turhan vakavasti.

– Soittaminen tuntuu sielussa ja tekee sydämelle hyvää. Kyllä vanhat äijät osaavat suomirockia veivata.

Anne Niskakangas