Sodassa kaikki menee pieleen

Amerikkalainen kenraali sanoi iltapäivälehdessä, ettei sota mene koskaan niin kuin on suunniteltu.

Osuipa nappikaula naulan kantaan, sillä muistaakseni Hiukkavaarassa eivät edes sotaharjoitukset sujuneet nuottien mukaan. Harvemmin taisteluharjoituksetkaan.

Amerikkalainen kenraali toppuutteli kommentillaan intoilijoita, joiden mielestä USA:n pitäisi hyökätä Pohjois-Koreaan. Kenraali tietää, että pieleen voi mennä, ja pahasti.

Esimerkkejä epäonnistuneista kahakoista löytyy myös täältä, Vaasan naapurista. Toki jo sadan vuoden takaa.

Suomi tuskin ehti päättää itsenäisyytensä satavuotisjuhlallisuudet, kun Pohjanmaalla alkoivat Tammisunnuntai-juhlat. Tuolloin 27.1.1918 aloitettiin venäläisten aseistariisuminen.

Sori vaan järjestäjät, mutta juhla-sana tuntuu hassulta, sillä alku oli aika sählinkiä. Hulmilla kuoli 15-vuotias poika, ja Ylistarossa kaadettiin väärä juna. Muistelu-sana tuntuisi oikeammalta.

Hulmilla homma lähti hanskasta vahingonlaukauksen myötä. Kasakat hermostuivat, lähtivät vastaiskuun ja tappoivat myös yleisössä olleen liian uteliaan Niilo Johannes Havuselan.

Seuraavana yönä Ylistaron suojeluskuntalaiset ja Vöyrin sotakoululaiset kaatoivat vahingossa postijunan. Tarkoitus oli suistaa sotilasjuna. Junan vaasalaiset veturimiehet Erik Bertlin ja Otto Merisaari kuolivat.

Tuollainen oli siis sodan alun onnistumisprosentti täälläpäin ja jatkui samaan malliin, puolin ja toisin ympäri Suomea, ainakin niiden kirjojen mukaan, mitä minä olen lukenut.

Sotia muistellessa olisi hyvä tuoda näitäkin asioita esiin sankaritarinoiden rinnalla. Uusille sukupolville ei pidä antaa sellaista kuvaa, että sota sujuu kuin elokuvissa.

Nimi pelottaa. Suomeen valitaan pian arkkipiispa. Jos Suomen sisällissodasta, tai miksi ikinä sitä halutaankaan kutsua, on vanhahtavaa kirjoittaa, niin sanasta arkkipiispa vasta homehtunut olo tuleekin.

Minulle arkista tulee mieleen Nooan tai liiton arkki. Arkki eli arche on kreikkaa ja tarkoittaa ensimmäinen. Arkkipiispa on siis ensimmäinen piispa, eli pääpiispa.

Kirkolla on muitakin jänniä nimiä. Synnyin tuomiokirkon vieressä, ja se on aina pelottanut. Tuomio-sanan voisi unohtaa. Se muistuttaa viimeisestä tuomiosta, ja niin kai sen on joskus ollut tarkoituskin tehdä. Sen sijaan hiippakunta kuulostaa kivalta, se tuo mieleen tontut ja muut hiippailijat.

Vesa Koivumäki

>>>>>>> Stashed changes