Uutiset

Seriffi löysi jotain kultaa arvokkaampaa

Henry Backman (96) pääsi tuulettamaan maalia Bundesligassa lähes 50 kertaa kahden kauden aikana. Hänen tavaramerkikseen kehittyi polviliukutuuletus, joka sai kotiyleisön villiksi ja vastustajan pelaajat murtumaan.
  • Vaasa

Henry Backman pakkasi syksyllä 2018 mailalaukkunsa ja matkasi Saksan Weissenfelsiin pelaamaan salibandyn pääsarjaa Bundesligaa. Viime kauden päätteeksi vaasalaislähtöisen pelaajan kaulaan ripustettiin pronssimitali.

– Viime kaudella päivittäisessä tekemisessä näkyi, että joukkue oli voittanut aivan liikaa viime vuosina. Voittamisen nälkä sekä kehittyminen olivat kadonneet ja pelit menivät suorittamiseksi. Seuralle ja myös itselle pronssi oli pettymys, mutta oli se sentään mitali, Backman pohtii.

Syksyllä alkanut uusi kausi oli toiveita täynnä ja seuraa tuli valmentamaan SB Vaasasta tuttu Ilkka Kittilä.

– Seuran tekemisessä muuttui lähes kaikki ja asetimme työmoraalin sekä tavoitteet korkealle päivittäisessä tekemisessä. Se näkyi myös kentällä ja pelasimme hyvää salibandya.

Hyvästit jäivät

Seura oli marssimassa selkeään runkosarjan voittoon ennen viimeistä ottelukierrosta. Saldona oli 16 ottelusta 14 voittoa. Koronavirus päätti myös Saksan salibandyn Bundesligan maaliskuun alkupuolella.

– Tilanne eteni samalla tavalla kuin monessa muussakin maassa. Seurattiin ensin mitä maailmalla tapahtui ja nopeasti vitsi muuttui koko maailmaa koskevaksi painajaiseksi.

Päätös sarjan päättymisestä tuli vain hetki ennen runkosarjan viimeistä ottelua.

– Ensimmäisenä tuli tyhjä olo ja suuri pettymys, kun oma kultajahti loppui kuin seinään. Se oli ohimenevä hetki, kunnes aloin laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Meidän kaikkien tehtävä on saada tämä virus pysähtymään. Hyvästelimme toisemme ja toivotimme kaikille hyvää terveyttä. Kaikille ystävilleni en ehtinyt sanomana hyvästejä, joka surettaa minua valtavasti.

Der Sheriff

Kahden kauden aikana Backman takoi Bundesligassa kovat tehot. 34 ottelussa maaleja syntyi 49 ja syöttöjä 17.

– Omat pelini sujuivat molemmilla kausilla hyvin ja olen tyytyväinen pelaamiseeni. Vaikeinta oli se, että monessa ottelussa olimme selkeä ennakkosuosikki, joten minulle tuttu pelitapa karvaamisen, härnäämisen ja altavastaajana pelaamisen muodossa eivät nousseet esiin.

Tiukoissa ja kuumissa otteluissa Backman oli kuin kala vedessä.

– Harvemmin olen kokenut, että koko katsomo vieraskentällä viheltää ja buuaa aina, kun koskin palloon. Polviliukutuuletukseni olivat kotiyleisön ja oman joukkueeni odotuksissa. Uusi lempinimeni ”Der Sheriff” tuli varmasti pelityylistäni, Backman naurahtaa.

Kultainen reissu

Backman on käynyt mielessään uransa lopettamista, joka on jatkunut Suomen ja Saksan pääsarjatasoilla jo 12 kautta.

– Pettymys on kääntynyt siihen ajatukseen, että sain tästä matkasta paljon enemmän irti kuin vain jonkun mitalin roikkumaan kaulaan. Kun lähdin en osannut kieltä ja pelotti. Tapasin paljon mahtavia ihmisiä, joista sain elinikäisiä ystäviä. Opin puhumaan saksaa ja sain tarinoita kerrottavaksi. Koko reissu oli kultaa täynnä, vaikkei kirkkainta mitalia tullutkaan, Backman sanoo.

Korona on pistänyt myös Backmanin miettimään asioita.

– Tämä kausi opetti minulle eniten kaikista kausista, vaikka se kesken jäikin. Olen saanut pelata terveenä ja mahtavien ihmisten seurassa. Eihän sitä koskaan silti tiedä, jos vielä kerran puen paidan numerolla 96 päälle ja pelaan jossain päin maailmaa, Backman toteaa.

Jaakko Jokela

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka