Runoissa kuuluvat kokemusten äänet

Vaasalainen Eeva Kontiokari kuuluu heihin, jonka olemus vakuuttaa pupuksi puheen esimerkiksi viisikymppisistä vanhoina ja ehkä parhaimman työkykynsä menettäneinä. 80-vuotias kirjailija on elämäniloa ja intoa täynnä.

Syksyllä häneltä ilmestynyt runokirja Mittakaavamuutoksia on saanut hienon vastaanoton ja kotonakin on koronasta huolimatta kaikki hyvin.

Hän asuu yhdessä puolisonsa kanssa kauniissa ydinkeskustan kerrostalokodissa kirjailijalle erinomaisesti aivan Vaasan pääkirjaston naapurissa.

– Täällä on hyvä asua. Tästä on lyhyet kulkumatkat joka paikkaan, Kontiokari hymyilee.

Korona ei ole eristänyt kirjailijaa aivan kokonaan kotiinsa. Ystäviä tavataan joillain konstein edelleen, vaikka harvemmin ja pienemmissä ryhmissä.

– Kokoonnumme runopiirin kanssa kerran kuussa, kuten olemme tehneet jo kauan. Luemme ennalta valitun runoilijan tekstejä, analysoimme niitä ja lopuksi teemme oman kirjoitusharjoituksen.

Esikoisteos 56-vuotiaana

Runopiiri on tärkeä Kontiokarille, joka on itsekin runoilija. Ennen esikoisteoksen syntyä vuonna 1996 hän mietti mitä hänestä jäisi lapsilleen.

Neljän lapsen kotiäitinä sekä ajoittain hoitajana ja somistajana työskennelleen kirjailijan aika ei ollut riittänyt kirjojen kirjoittamiseen.

Tyttären lähestyvät ylioppilasjuhlat laukaisivat toiveen antaa jotain itse tehtyä lahjaksi.

– Tuskailin tuolloin, että mitä annettavaa minulla lapsilleni olisi. En ole käsityöihminen enkä sen tyyppinen. Poikani totesi, että sinähän kirjoitat, että jääväthän sinulta tekstit meille.

Lause oli kimmoke koota ensi kertaa omia tekstejä kokonaiseksi kirjaksi, ensisijaisesti tyttärelle lahjaksi. Kokoelmasta muodostui ensimmäinen oma kirja Lasilintu, runoja ja mietteitä (1996).

– Olin 56-vuotias ja elämässäni alkoi tuolloin aivan uusi aika. Kirjoittamiselle ei tullut enää loppua.

Käyttörunoja

Kontiokari on sittemmin käynyt useilla kirjoittajakursseilla ja löytänyt oman runoilijan äänensä.

– On kahta runoilijasorttia. Toiset kirjoittavat enemmän tajunnanvirtaa ja toiset kirjoittavat niin, että tarkoitus on tulla mahdollisimman hyvin ymmärretyksi.

Kontiokari lukee itsensä jälkimmäisten joukkoon.

– Teen käyttörunoja, vaikka kyllä lyriikastani metaforiakin löytyy.

Uusimmat runot käsittelevät ikääntymistä ja vanha olemista.

– Uskon, että vain iäkäs ihminen itse voi kirjoittaa vanhuudesta, sillä vain vanhalla on todellista kokemusta siitä.

Näin sanoessaan Kontiokarissa näkyy toinen, iloisen, vastaanottavaisen persoonan vakavampi puoli. Se puoli, joka on varma kannastaan juuri siksi, koska on itse kokenut ne asiat, joista puhuu ja joille antaa äänen lyriikassaan.

– Suodatan runoissani kaiken oman elämäni ja sen tapahtumien ja kokemusta kautta, hän kuvailee.

Sama vankka varmuus tulee esiin kirjailijan puhuessa kirjoittamisesta naisena ja äitinä.

– Olen oman osani perheen ja kodin vastuusta ottanut ja tehnyt. Kaikille tulee oma vuoro, jos vain terveyttä riittää. Minun vuoroni tuli vähän vanhempana, mutta silloin olinkin aivan varma, että nyt on minun aikani kirjoittaa.

Eeva Kontiokarin elämänkulku osoittaa, kuinka yli viisikymmenvuotiaanakin voi aloittaa kokonaan uuden uran ja elämäntavan.

Esikoisteoksen jälkeen häneltä on ilmestynyt kaiken kaikkiaan 24 teosta, joista viimeisin Mittakaavamuutoksia on jo lähes loppuunmyyty.

Eeva Kontiokari kirjailijavieraana Vaasan pääkirjaston Draama-salissa 12.1. klo 18.

Pia Timberg