Amerikkalainen jalkapallo ei ole Suomessa vielä suosioltaan jääkiekon tai jalkapallon tasolla, mutta Yhdysvalloissa lajia on harrastettu intohimoisesti jo 150 vuotta.
Amerikkalainen jalkapallo kehitettiin aikoinaan koululiikuntalajiksi, ja siksi se on muotoutunut sopivaksi kaiken tyyppisille harrastajille.
– Oli sitten lyhyt, pitkä, kapea tai leveä, tässä lajissa voivat kaikki tulla hyviksi. Kentällä on monta erilaista pelipaikkaa, joihin tarvitaan erityyppisiä pelaajia, Royalsin junnuvalmentaja Jukka Salo kertoo.
Hänen mukaansa laji on monipuolinen, sillä siinä harjoitellaan samanaikaisesti tarkkuutta, koordinaatiokykyä, nopeutta ja älyä.
– Amerikkalainen jalkapallo kehittää erinomaisesti keskittymiskykyä ja kurinalaisuutta. Koska lajissa tarvitaan myös paljon älyä, sitä kutsutaan nurmikenttien shakiksi.
Kavereita ja pelireissuja
Salo on itse harrastanut lajia parisenkymmentä vuotta sitten. Kahdessa vuosikymmenessä laji on kehittynyt hänen mukaansa Suomessa paljon. Esimerkiksi Vaasassa junioritoimintaa ei aiemmin ollut ollenkaan, mutta nyt joukkueita on nassikkaryhmästä nuoriin aikuisiin asti.
– Pienten joukkueisiin tarvitaan koko ajan lisää porukkaa. Etenkin kouluikäiset olisivat todella tervetulleita mukaan.
Pelireissut, kopittelu ja bussimatkat. Ne nousevat Royalsin junnujen mieleen ensimmäisenä, kun kysytään lajin parasta antia. Pelireissut ovat päällimmäisenä mielessä, sillä matkoilla saa olla hyvän kaveriporukan kanssa.
Junnujen joukkueissa vallitseekin hyvä henki, ja monet pelaajat viettävät vapaa-aikaansakin yhdessä palloa heitellen.
Sunnuntai-illan harjoituksissa Botniahallilla junnujoukkueet harjoittelevat amerikkalaisen jalkapallon tekniikkaa. Palloa yritetään ottaa kiinni vauhdista ja juoksuaskeleet piirtyvät erilaisiksi pelikuvioiksi kentän pintaan. Välillä myös muksahdellaan maahan.
Vauhdikas laji
Amerikkalainen jalkapallo on luokiteltu kontaktilajiksi, ja sen parissa sattuu välillä vahinkojakin. Laji ei kuitenkaan hirvitä vauhdikkuudellaan lapsia eikä edes heidän vanhempiaan.
– Lapsilla on hyvät varusteet päällä ja taklauksia harjoitellaan turvallisesti treeneissä, kahden harrastajan äiti Kati Niemi sanoo.
– Pienimmillä lapsilla ei ole vielä taklauksia edes peleissä mukana, ja kontaktit ovat lähinnä kevyttä painimista. Siksi minua ei vielä ainakaan huoleta, Jarkko Salminen jatkaa.
Hänen 9-vuotias Joel-poikansa on harrastanut jenkkifutista alle vuoden. Innostus syttyi, kun perhe alkoi viime kesänä käydä Royalsin peleissä. Pikkuhiljaa isän kanssa pallolla kopittelusta siirryttiin seuran riveihin harjoittelemaan.
Nyt Joel käy harjoituksissa kaksi tai kolme kertaa viikossa ja on lajista todella innoissaan.
– Tämä on kivaa. Parasta harjoittelussa on tehdä hyviä suorituksia, hän summaa.
Royalsin junnujoukkeisiin ilmoittautuminen: juniorit@royals.fi
Paula Kaskimaa
