Uutiset

Rauhan ja hiljaisuuden maalari

Matias Rinteen miniatyyrimaalaukset muistuttavat Arvi Mäenpään vastaavia. Rinteelle tyypillinen äiti-lapsi teema näkyy vuoden 1978 miniatyyrissa.
  • Vaasa

Ateljé Torniin Vaasassa on pystytetty reilu vuosi sitten menehtyneen Matias Rinteen muistonäyttely. Rinne kuului kaupungin vähän vanhempaan taiteilijakaartiin.

– Kun etsimme tilaa tälle näyttelylle, oli päivänselvää, että se tultaisiin järjestämään Vaasassa. Matias oli niin perusvaasalainen kuin olla voi, taiteilijan leski Eija Kanervo sanoo.

Vuonna 1975 säännöllisen maalaamisen aloittanut Rinne sai oppia toisilta vaasalaistaiteilijoilta Einari Uusikylältä, Per-Olov Hjortellilta ja Jorma Haavistolta. Lisäksi hän kävi muutamia opistokursseja, mutta oli muutoin itseoppinut.

Iso urakka

Kanervo on koonnut näyttelyn yhdessä lasitaiteilija Harry Huhdan kanssa. Koko taiteilijan tuotantoa esittelevän näyttelyn tekeminen ei ollut aivan helppoa.

– Näyttelyn idea lähti Harrylta. Hän tuli luokseni pari kuukautta Matiaksen kuolemaan jälkeen ja sanoi, että muistonäyttely täytyy järjestää. Aloin sitten koota ja etsiä eri puolilla maata olevia töitä ja se on ollut iso urakka, Kanervo kertoo.

Teokset tulevat Kanervon ja Rinteen yhteisestä kodista, sukulaisilta ja sekä Rinteeen taidetta ostaneilta yksityishenkilöiltä. Taiteilija osin elätti perheensä taiteellaan ja siksi teoksia on laajalla alueella.

– Eniten Matias myi pohjalaista lakeusmaisemaa kuvaavia maalauksia ja toisesi eniten miniatyyrimaalauksia. Hän kuvasi paljon erityisesti talvea, ja tuli ehkä parhaiten tunnetuksi juuri niistä.

Teemoja

Muistonäyttelyssä Kanervo ja Huhta halusivat kuitenkin tuoda esiin vähän erilaistakin Rinnettä. Siksi pääpaino ei ole talvimaisemissa, vaikka niitäkin on mukana.

– Matiaksen taiteesta voi selvästi erottaa pääteemat. Niitä ovat pohjalaiset pelto- ja rannikkomaisemat, yksinäiset naishahmot ja lisäksi usein toistuu äiti-lapsi -aihe, Kanervo sanoo.

Joitain yksittäisiä teoksia taiteilija teki myös ulkomaanmatkoiltaan sekä omasta elämästään. Muusikkona osan elannostaan tienanneen taiteilijan tuotannosta ei kuitenkaan juuri löydy teoksia musiikista.

– Kerran muusikkoystävä pyysi Matiasta tekemään musiikkiaiheisen työn. Siitä tuli näyttelyssäkin esillä oleva kuva jazzorkesterista. Ystävä oli vähän pettynyt, kun odotti abstraktimpaa teosta, Kanervo sanoo.

Myös Rinne itse olisi halunnut kuvataiteilijana etenkin uransa myöhemmässä vaiheessa siirtyä enemmän musiikkiin liittyvien tunneabstraktioiden kuvaamiseen, mutta haave jäi osin toteutumatta.

Taiteen pääviesti

Rinteen maisemat on rakennettu ja sommiteltu niin, että ne voisivat olla jossain olemassa olevia, oikeita paikkoja, mutta näin ei yllättäen olekaan.

– Matias maalasi aina omasta päästään, mielikuvituksestaan. Hän kierteli Vaasan seudulla, mutta maalaustelineen äärellä hän ei koskaan käyttänyt mallinaan valokuvaakaan, Kanervo tietää.

Parhaimmillaan taiteilijan teoksissa siveltimenjälki on kauttaaltaan varmaa ja rentoa, pakottamatonta. Rinteestä voi tunnistaa myös kolorostin, sillä juuri näyttelyn parhaimmat maisemat ovat niitä, joissa on joitain yllättäviä värikohtia rikkomassa muutoin harmonista pohjalaiselle maisemalle tyypillistä luonnonväriskaalaa.

Myös maalaukset, jotka kuvaavat yksinäisiä, ikään kuin jotakin odottavia naishahmoja, ovat puhuttavia ja mieleenpainuvia. Rinne itse piti taiteensa keskeisimpinä sisältöinä hiljaisuuden ja rauhan tunnelmaa, ja tuo viesti elää edelleen hänen taiteessaan.

Matias Rinteen muistonäyttely Ateljé Tornissa Vaasassa 29.3. asti.

Pia Timberg

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka