Vaasan ammattikorkeakoulussa pitkää työskennellyt Merja Kaminen koulutti sosionomeja. Siinä vierähti lähes 10 vuotta, kunnes viime syksynä Kaminen siirtyi uudelle uralle.
– Valmistuin erityistason ratkaisukeskeiseksi psykoterapeutiksi jo vuonna 2009. Psykoterapeutin ammatti on ollut minulle aina suuri haave. Nyt teen työtä päätoimisesti, ja nautin siitä todella, hän kertoo.
Monipuoliset menetelmät
Lehtorina Kaminen on ohjannut isoa ryhmää, psykoterapeutin työssä hän toimii enemmän pienryhmien sekä kaksin asiakkaan kanssa. Nuorten kanssa työskentelemisestä on ollut paljon hyötyä.
– Vuodet opettajana ovat opettaneet havainnollistamaan asioita ja tekemään omaa materiaalia. Niistä on hyötyä silloin, kun oman tarinan kertominen on asiakkaalle haastavaa, hän toteaa.
Ratkaisukeskeisyyden lisäksi Kaminen hyödyntää myös muita terapiamuotoja, kuten kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvaa hyväksymis- ja omistautumisterapiaa. Siinä työskentely perustuu ajatusten, tunteiden ja muistojen hyväksyntään, tietoiseen läsnäoloon ja arvojen mukaiseen toimintaan.
Pulmatilanteiden ulkoistaminen on yksi Kamisen käyttämistä menetelmistä. Sitä kuvaava vertaus on Mikko Alatalon laulu, jossa pulma eli kiukkuilu ulkoistetaan lapsesta. Kiukkuilija on Känkkäränkäksi nimetty pieni paha noita, ei lapsi.
– Nuoren mieli voi tuottaa paljonkin ajatuksia siitä, että nuori ei ole riittävän hyvä tai kelpaa sellaisenaan. Kun nuori ulkoistaa pulman, hän voi kiittää mieltään ajatuksesta, mutta todeta samalla, että on itse se, joka päättää. Hän siis ohjaa omaa mieltään, Kaminen sanoo.
Yksinäisyys on yleistä
Suuri osa Kamisen asiakkaista on Kelan kuntoutuspsykoterapian piirissä. Aikoja voi varata myös itse ja käydä kerran tai kaksi peilaamassa omia ajatuksia ja tuntoja.
– Toivon, että ihmiset ottaisivat rohkeasti yhteyttä eri elämäntilanteissa. Ongelmia oman elämän tai ajatusten kanssa on, voi hyvin verrata tilanteeseen, jossa jalka on poikki, hän kuvailee.
– Silloinkaan ihminen ei selviydy tilanteesta yksin, vaan tarvitsee apua. Kun rohkaistuu keskustelemaan, tilanne paranee.
Kaminen on työssään huomannut, kuinka paljon koulukiusaamista esiintyy ja millaiset jäljet se jättää lapsiin ja nuoriin. Jatkuva pelko kiusaamisesta vaikeuttaa esimerkiksi oppimista.
– Olen todella surullinen, sillä kiusaaminen tuottaa niin paljon pahaa mieltä. Myös yksinäisyys on yleistä. Moni nuori on kyllä mukana erilaisissa yhteisöissä, vaikka opiskelupaikassa, mutta silti elämässä ei ole yhtään ystävää. Kukaan ei kysy nuorelta, mitä kuuluu tai mennäänkö yhdessä syömään, hän harmittelee.
Rakas saaristo
Kaminen on ensimmäiseltä koulutukseltaan lastentarhanopettaja. Hän on viettänyt koko työuransa lapsiperheiden ja nuorten parissa niin varhaiskasvatuksessa kuin sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa.
– Vuorovaikutus ihmisten kanssa sekä luovuus löytää erilaisia, tavanomaisuudesta poikkeavia ratkaisuja ovat aina olleet vahvuuteni. Lastentarhanopettajan koulutus oli todella monipuolinen, ja olen aina ammentanut siitä työhöni.
Kamisen omat lapset ovat jo aikuisia, ja hän viettää vapaa-aikaansa esimerkiksi aviomiehensä kanssa mökkeillen ja lukien.
– Vaasan saaristo on meille todella rakas. Meren äärellä mieli lepää, ja viime kesänäkin uin paljon. Käsillä tekeminen, kuten kutominen ja ompeleminen, on minulle myös tärkeää. Niiden pariin olen vuosien jälkeen palannut uudelleen, hän kertoo.
Raija Koivisto
