Petotesti voi pelastaa koiran ja omistajan hengen

Suurpetotestissä selviää, miten koira reagoi kohdatessaan karhun, suden tai ilveksen.

Kilonpainoinen chihuahua voi osoittautua karhun kohdatessaan rohkeammaksi kuin kookkaat laumanvartijarodun koirat, joiden tarkoitus on suojata esimerkiksi lehmiä ja lampaita suurpedoilta. Reaktiot eivät riipu koiran koosta tai rodusta, vaan geeneistä.

– Käyttäytymistä ei voi muuttaa. Koira reagoi aina samalla tavalla, kertoo Asko Sorvo.

Mies tietää, mistä puhuu, sillä hän on neljän vuoden aikana testannut moottorisoidun karhun, suden ja ilveksen kanssa 6 000 koiraa. Ne ovat edustaneet 250:tä rotua.

Neljännesvuosisadan koirien kanssa touhunnut Sorvo kehitti petotestin, koska huomasi monen koiranomistajan miettivän, miten oma lemmikki reagoi marjametsällä vastaan tulevaan suurpetoon.

Petotestistä on konkreettista hyötyä metsästäjille ja kasvattajille, jotka haluavat päästä perille koiransa vietistä. Hirvimetsällä käyviä kiinnostaa esimerkiksi se, lähteekö koira karhun perään kesken jahdin. Tästä huolimatta vain viidennes testiin tulevista on metsästyskoiria.

– Oli rotu mikä tahansa, on hyvä oppia lukemaan eläimen käytöstä. Jos koira reagoi karhuun pakenemalla korvat luimussa autolle, kannattaa marjareissulla katsella ympärilleen, jos koira tekee saman tempun. Koiran ilmeiden ja eleiden tulkitseminen on parhaassa tapauksessa hyvä henkivakuutus molemmille.

Konekarhu menee täydestä. Sarvo saapuu Seinäjoelle testaamaan koiria 22.–23. lokakuuta ja Kristiinankaupunkiin 26.–27. marraskuuta.

Testi aloitetaan antamalla koiralle hajujälki, kun koira saa nuuhkia Kuusamon suurpetokeskuksessa elävän Juuso-karhun kakkaa. Pian naamioverhon takaa areenalle rullaa täytetty konekarhu, johon on lisätty karhun ominaishajua. Koira ei erota tekokarhua oikeasta.

Koira käyttäytyy pedon haistaessaan joka kerta samalla tavalla. Sarvo painottaa, ettei kokemuksella tai tottumisella ole asian kanssa mitään tekemistä.

– Reaktioita on joka kerta jännittävä seurata. Kotipihassa koko ajan räkyttävä koira voi ottaa jalat alleen, eikä sille tule mieleenkään suojella omistajaansa. Se voi olla monelle karvas pettymys. Jotkut pelkäävät ei-toivottua reaktiota niin paljon, että haluavat yksityisen testitilaisuuden. Ei tarvitse sitten muiden aikana hävetä, Sorvo nauraa.

Oikeita ja vääriä vastauksia ei petotestissä ole. Rohkeinta koiraa ei petotestissä julisteta voittajaksi.

– Uhkarohkeus ei kannata. Jos menee liian lähelle karhua, kuolema on varma. Toinen huono vaihtoehto on se, jos koira lamaantuu toimintakyvyttömäksi.

Parhaiten pedon kanssa pärjää koira, joka tekee valehyökkäyksiä ja antaa omistajalle aikaa poistua paikalta.

– Moni on ollut todella pettynyt, ettei rakas lemmikki olekaan jäänyt puolustamaan omistajaansa niin kuin elokuvissa. Hengissä säilymisen vietti on niin kova, ettei koira tosipaikan tullen välitä kuin itsestään.

Virpi Kupiainen-Ämmälä