Neuvostonostalgia nostaa päätään

Vaasalaiset matkustivat 70- ja 80-luvulla sankoin joukoin silloiseen Neuvostoliittoon, kertoo Vaasan työväenmuseon puheenjohtaja Seija Ossi. Hänellä on runsaasti muistoja noilta kultaisilta ajoilta.

– Monet järjestöt kuskasivat ihmisiä busseilla Neuvostoliittoon. Matkoilla oli aina hauskaa. Berjozkoista eli Neuvostoliiton aikaisista valuuttakaupoista sai ostaa halvalla tavaroita omalla valuutallaan.

– Itse ihastuin kauniisiin Lomonosov-posliiniastioihin. Ei hullumpia ostoksia, sillä ne ovat tänä päivänä arvossaan, Ossi heittää.

Turistit hamstrasivat matkoiltaan hänen mukaansa muun muassa maatuskanukkeja, leluja, musiikkia, taidekirjoja ja alkoholia. Suosittu artikkeli oli myös rajan tuntumassa myyty hapanlimppu.

– Neuvostoliittolaiset kuvittelivat varmaan, että Suomesta ei saa leipää, kun ihmiset kantoivat niitä mukanaan selkä vääränä. Hyvää se olikin. Alkoholintuonti oli tiukasti rajattu. Sitä sai tuoda litran verran väkeviä ja saman verran viiniä. Se ei maksanut mitään Suomen hintoihin verrattuna, Ossi muistelee.

Vaasan työväenmuseossa kootaan parhaillaan näyttelyä Suomen ja entisen Neuvostoliiton ystävyyden juhlistamiseksi.

Idea sai alkunsa vaasalaisen Sirpa Evwarayen keskusteluista siskonsa kanssa. He huomasivat, että sen ajan tapahtumat ja elävä yhteistyö ovat katoamassa ihmisten muistista.

– Siskoni opiskeli aikoinaan Valko-Venäjällä ja myöhemmin Leningradissa. Matkustin itsekin usein Neuvostoliitossa, Evwaraye kertoo.

– Huomasimme, että monet muistomme liittyvät esineisiin ja tapahtumiin. Silloin yhteydenpito maiden välillä oli vilkasta ja tapahtui hyvässä hengessä. Omilla lapsillani ei ole enää kosketusta sen ajan tapahtumiin. Muistot eivät ole enää kollektiivisia, Evwaraye toteaa.

Maiden välillä vilkasta liikehdintää. Maiden välisellä ystävyydellä oli Evwarayen mukaan monia muotoja. Sitä toteutettiin muun muassa matkailuna, opiskeluna, erilaisina projekteina ja kansalaistoimintana.

Työväenmuseon vapaaehtoiset ovat keränneet järjestöiltä sekä yksityishenkilöilta suuren määrän esineitä, jotka liikkuivat tuohon aikaan rajan yli.

Näyttelyssä esineet on ryhmitelty aihealueittain. Vierailijat pääsevät tutustumaan esimerkiksi maiden väliseen ystävyystoimintaan, venäläiseen keittiöön, musiikkiin, kirjallisuuteen ja matkamuistoihin.

– Neuvostoliitossa matkailleet ihmiset ovat jo aika iäkkäitä. Sen ajan tavarat eivät enää herätä ihmisissä samoja tunteita kuin meissä. Halusimme kerätä niitä tänne ennen kuin ne lentävät kaatopaikalle. Näyttely on ikään kuin kurkistusikkuna Suomen ja Neuvostoliiton yhteiseen taipaleeseen, Evwaraye kuvailee.

Naiset painottavat, että liikehdintää oli maiden välillä kumpaankin suuntaan. Esimerkiksi neuvostoliittolaisia artisteja vieraili Suomessa ja Vaasassakin heidän mukaansa tiuhaan.

– Muistan Alla Pugatsovan keikan 80-luvun alussa kauppaoppilaitoksessa. Vastaanotto oli innokas, ja sali oli täynnä ihmisiä, Ossi kertoo.

Näyttely koottu pilke silmäkulmassa. Näyttelyä on Evwarayen mukaan koottu pilke silmäkulmassa.

Esillä on makupaloja neuvostoajan laadukkaasta sirkustaiteesta, teehuoneissa käytetyistä esineistä, neuvostoliittolaisesta musiikista sekä muista ajan ilmiöistä. Seinältä löytyy myös esimerkiksi Neuvostoliitosta tuotu lasten turkki.

– Se on niin kankea, ettei juuri kukaan suostunut sitä käyttämään, paitsi yksi siskoni tytöistä, joka oli muutenkin lapsena hieman hidasliikkeinen. Sitä katsoessaan pystyy sielunsa silmin näkemään venäläislapsen, hän naurahtaa.

Näyttelyssä ei Evwarayen mukaan pyritä romantisoimaan maiden välisiä suhteita.

– Kaikki asiat eivät olleet tai menneet hyvin Neuvostoliitossa. Toivomme kuitenkin, että ihmiset saavat näyttelystä positiivisia mielikuvia ja kokemuksia.

– Neuvostoliitto oli iso maa, jossa oli monta kansaa ja kulttuuria. Elämä siellä oli monella tavalla kansainvälisempää kuin esimerkiksi Helsingissä. Kulttuurien kirjo oli uskomaton, hän toteaa.

Neuvostonostalgiaa-näyttelyn avajaiset ovat 17. helmikuuta kello 15 Vaasan työväenmuseossa Palosaarella.

Katja Lahti