”Minulle elämää suurempi asia”

Tiedätkö, mikä Vaasan kaupunginhallituksen puheenjohtajan (kok.) intohimo on? Se on Karjala ja hänen tekemänsä nettisivusto luovutettukarjala.fi.

– Elämässäni ei ole hetkeä, jolloin karjalaisuus ei ole ollut läsnä, Seppo Rapo sanoo.

Selitys on juurissa. Rapon vanhemmat ovat kotoisin Karjalan Lumivaarasta, Kumolan kylästä, josta he tulivat evakkoina mutkien kautta Vaasaan.

Se näkyi koko perheen elämässä. Perhe asettui Vaasassa nykyisen Ristinummen alueelle golfkentän lähelle, jonka rintamamiestiloilla asui pieni karjalaisyhteisö.

Monet tulivat Laatokan Karjalasta, Jaakkimasta ja Lumivaarasta, ja puhuivat niistä ajoista ja ihmisistä. He sanoivat aina mie ja sie.

Karjalanpaistia joka viikko. Rapon kotona tehtiin joka viikonloppu karjalanpaistia.

– Sitä tehtiin niin paljon, että olen vähän kyllästynyt. Jos voin valita, otan muuta ruokaa, hän nauraa.

Karjalanpiirakoita tehtiin varsinkin juhliin. Karjalaiset myös keräsivät metsästä sieniä, mitä pohjalaiset kummeksuivat.

Lapsikatraan toiseksi nuorin Rapo ei koskaan kokenut juuriensa vuoksi mitään negatiivista, vaan ainoastaan positiivista. Vanhempiensa kokemuksista hän ei tiedä, mutta kaksi edesmennyttä isoveljeä joutui tappeluihin. On hankalaa tietää, johtuiko se juurista vai siitä, että alueelle tuli uusi joukko.

Juhlia ja hautausmaita. Karjalaiset sijoitettiin Suomeen suunnilleen niin, että Viipurin lähellä asuneet muuttivat Helsingin ympäristöön, Sortavalasta tulleet sijoitettiin Jyväskylän ympärille ja lumivaaralaiset Alavudelle ja sen naapurikuntiin.

Kesäisin kaikki Suomessa asuvat Lumivaarasta tulleet kerääntyivät pitäjäjuhlille. Aamulla oli kirkonmenot, ja pääjuhlassa puhuttiin ja laulettiin.

Rapo on käynyt pitäjäjuhlissa edelleen ja käy usein myös Karjalassa. Viimeksi suomalaisryhmä ennallisti Lumivaaran sankarihautausmaalla yli toistasataa valkoista ristiä.

Ristit näyttivät konkreettisesti kuolleiden määrän. Ristien pystyttämisen aikana kirkosta astui hautausmaalle venäjää puhuva viipurilainen pariskunta, joka katseli ristejä ja liikuttui.

50 karttaa, 7 000 kuvaa. Varsinainen ponnistus ovat kuitenkin nettisivut. Rapo perusti vuonna 1999 nettisivut, joille hän on kerännyt tietoa menetetystä Karjalasta.

Hän on piirtänyt digitaaliseksi 50 karttaa, kerännyt 7 000 valokuvaa ja koonnut Karjalan historiaa 1960-luvulle asti.

Kiinnostuneet kyselevät karttoja melkein joka viikko sukukirjoihin ja muualle. Haastattelupäivänä Rapon vaimo on juuri hakenut postista yhden sukukirjan, ja myös Kokkolan kaupungin vasta ilmestyneessä historiassa käytetään hänen karttaansa.

”Onko se isä?” Tuhansista kuvista nettisivuilla on muutamia satoja. Monissa kuvissa näkyy isäntä, emäntä ja talo. Isäntäväki poseeraa usein myös hevosen, lehmän tai sonnin kanssa, koska ne ovat kertoneet varallisuudesta.

– Myös äitienpäiväkuvia on pilvin pimein. Silloin kylän naiset kokoontuivat kylän kansakoululle ja asettuivat rappusille yhteiskuvaan.

Tuhansien kuvien joukossa on muutamia, joka ovat jääneet Rapon mieleen. Hän on miettinyt, näkeekö niissä isänsä.

Tällainen on esimerkiksi yksi välirauhan aikana Lahdenpohjassa otettu kuva.

Rapon Lumivaarassa syntyneet vanhemmat asuivat välillä Lahdenpohjan kauppalassa, kun isä oli töissä vaneritehtaalla. Hän siis saattaisi olla kuvassa.

– Kuvassa on kieltämättä isäni näköinen mies, mutta en voi saada faktaa, koska hän on edesmennyt.

Tiina Juujärvi