Metsän kivet ja puut puhuvat runoilijalle

Vaasalaisella kirjailija Eija Aromaalla on yleensä vihko ja kynä mukanaan, kun hän menee metsään. Poluilla kulkiessaan hänelle putkahtelee tankarunoja mieleen ja hän haluaa kirjata ne heti talteen.

– Tankojen tavut ovat niin hauraita, että ne häviävät kuin tuuli, jos en saa niitä heti ylös. Jos myöhemmin yritän, siitä ei enää tule mitään, Aromaa selvittää.

Eksyminen tekee runoilijan. Metsästä hän kertoo saaneensa innoituksen myös juuri ilmestyneen Eksymisen kartasto -runokokoelmaan.

Säkeissä tammi kätkee heinikon sekaan salaisuutensa. Metsän polku ojentaa kulkijalleen levolliset askeleet, rauhoittaa mielen.

Symbolisen tason ohella kirjan nimellä on myös konkreettisempi merkitys. Aromaa kertoo eksyvänsä todella helposti. Siksi hän liikkuu yleensä lähimetsissä ja rannoilla.

– Pienikin metsä riittää minulle.

Runojen kirjoittamiselle eksymistaipumus on hänen mukaansa eduksi.

– Joudun tarkkailemaan ympäristöäni huolellisesti, näen tarkoin kaikki kivet, puut ja pensaat. Välillä ne tuntuvat puhuvan minulle.

Ankara muoto vapautti. Eksymisen kartasto on Palosaarella asuvan Aromaan viides runokokoelma. Runonsa hän kirjoittaa enimmäkseen tankamuodossa.

Tiukkaan tavumittaan sidottu tanka ei sido kirjoittajaansa. Päinvastoin, ankara muoto on Aromaan mukaan vapauttanut hänet.

– Olen vapaan mitan kanssa paljon enemmän kahleissa. Tässä uudessa kokoelmassa on muutama vapaamittainen runo, hioin ja tuskailin niitä todella kauan.

Runokielensä hän löysi aikanaan ystävänsä, reilut kaksi vuotta sitten menehtyneen Paula Tuularin avulla.

– Hän kehotti minua kokeilemaan tankaa. Ensin vastustelin, mutta kun kokeilin, kieli vei minut mennessään heti. Aivan kuin samppanjapullosta olisi korkki irronnut, runoja vain alkoi tulla.

Tuore tankarunoilija näki aluksi tankamittaa kaikkialla.

– Kaupassa voirasiasta tai jauhopussista laskin tavuja, sanoin löytöni ääneenkin. Taisin olla aika rasittava silloin, hän hymyilee muistolle.

Nämä ovat hyviä. Kun tankoja oli koossa kirjan verran, Aromaa lähetti käsikirjoituksen Ntamo -kustantamoon. Vastaus tuli parin tunnin sisällä.

– Kustantaja Leevi Lehdon mukaan runot ovat hyviä, ja hän halusi tehdä niistä kirjan.

Aromaalta on ilmestynyt viisi kirjaa reilun viiden vuoden sisällä. Tiuhaa julkaisutahtia edeltää kuitenkin pitkä kypsyttely.

– Laitan käsikirjoituksen välillä pois, kypsymään. Se voi levätä puolikin vuotta ennen kuin otan sen uudelleen esiin ja katson, millainen se on.

Runosisar Japanin hovista. Eksymisen kartaston viimeinen sikermä on omistettu Izumi Shikibulle. Aromaa kertoo löytäneensä tästä tuhat vuotta sitten Japanin hovissa eläneestä runoilijasta sielunssarensa. Runossa Shikibu eksyy Öjenin metsään, ja heittää kirsikankukkia polulle.

Aromaa on myös kääntänyt Shikibun runoutta englannista suomeksi.

– Ajat ovat muuttuneet 900-luvun Japanista, mutta naisen tunnot ovat samat. Olen nauttinut Shikibun toisaalta viiltävän terävästä, toisaalta herkän kauniista runokielestä suuresti.

Intohimolle on aikaa. Aromaa työskentelee kaupunginkirjaston koti- ja laitospalvelujen kirjastovirkailijana.

– Kirjoittaminen on intohimoni, sille riittää aikaa ja energiaa, vaikka on töitä ja muutakin elämää, hän sanoo.

Hän kertoo runoja putkahtelevan mieleen erilaisssa tilanteissa. Joskus runo tekee tuloaan esimerkiksi töihin pyöräillessä.

– Silloin on kiire kirjoittaa se heti töihin päästyäni. Työkaverit ovat oppineet näkemään, milloin minulle ei kannata heti aamusta puhua, Aromaa naurahtaa.

Anna-Leena Ekroos

>>>>>>> Stashed changes