KISSATALON TARINOITA: Valkoinen Maria tuli Kissatalolle viime kesän pahimpien helteiden aikaan. Se loukutettiin maaseudulta, paikasta missä kissapopulaatio oli hallitsematon.
Nälkäisiä ja sairaita kissoja vaelteli ympäri maalaistaloa ruokaa etsien. Vaikka oli kuuma kesä, Marialla, alle 2 -vuotiaalla, oli paha kissaflunssa ja vielä pahempi silmätulehdus.
Se oli laiha, räkäinen ja oikein surkean näköinen. Henki tuskin pihisi. Silmätulehdus valkoisella kissalla kaiken lisäksi näkyy oikein hyvin. Myös kissaflunssa hoitamattomana koituu kissan kohtaloksi.
Onko Mariasta eläjäksi? Tuota pohdimme useampaan kertaan. Kuljetimme sitä eläinlääkärissä monia kertoja, kokeita otettiin ja lääkekuurit seurasivat toisiaan. Se oli Kissatalolla niin kamalan näköinen, että saimme siitä palautetta, ja pelkästään negatiivista.
Kaikki kulkivat sen ohi, kukaan ei kuvitellutkaan ottavansa sitä lemmikikseen. Se jäi kaikkien muiden kissojen varjoon.
Kissatalon asukit kävivät joskus sitä reppanaa nuuhkimassa. Yksinäinen ja ruma Maria oli kuitenkin täysin kesy ja oikein ihmisrakas. Se odotti, että sen päivä koittaisi ja joku ihminen huomaisi sen.
Onnen päivä. Eräänä päivänä perhe saapui Kissatalolle lemmikkiä etsimään. Perheen äiti huomasi Marian, eikä kulkenutkaan sen ohitse, vaan otti sen syliinsä. Maria oli niin hämmentynyt saamastaan huomiosta ja hellyydestä, että heittäytyi täysillä halailuihin.
Sen sydän meinasi pakahtua. Ensimmäistä kertaa sen elämässä joku otti sen syliinsä, rakasti sitä ja silitti. Perheen äitiä ei laisinkaan huolettanut kissan ulkonäkö, hän näki Marian sisälle. Tämä tarina on tosi ja sai onnellisen lopun.
Maria, tuo ruma ankanpoikanen, lähti kaikkine epätäydellisyyksineen ja lääkekuurin kanssa uuteen kotiin.
Hyvää ystävänpäivää. Me vietämme sitä sunnuntaina 17.2. klo 11-15 Korkeamäen sisarkissatalossa. Myytävänä on lohi- ja lihakeittoa, vohveleita, leivonnaisia ja arpoja. Kissaystäviä voi myös muistaa ruokalahjoituksin.
Kissatalon puhelin on 050-5316 173.
Kirsti Koivula
