Mansikanviljelijä kasvattaa superfoodia

VIIKON VIERAS: Vähäkyröläinen Jarmo Valtari on tänä kesänä elänyt varsinaista mansikanviljelijän unelmaa. Seitsemän hehtaarin mansikkaviljelmät ovat tuottaneet pitkästä aikaa runsasta satoa alkukesän viileiden pohjatuulien ja aurinkoisten päivien ansiosta.

– Myös viime talvi oli kuin unelma, sillä peltojen päällä oli paksu lumipeite. Jokirannassa ei ole koskaan ollut näin lehteviä puskia.

Valtari tietää neuvoa, että marjoja poimiessa puskat otetaan kunnolla halaukseen, sillä lehtien alla lymyilevät kypsät ja makeat mansikat.

Tällä hetkellä näyttää, että mansikkaa riittäisi vielä elokuun alkuun saakka.

– Tarkkaa arviota ei pysty sanomaan, sillä mansikanviljelyä tehdään täysin säiden armoilla. Seuraankin säätä jatkuvasti. Pöytäkoneella minulla on auki viitisen sääohjelmaa, ja kännykästä katson ukkostutkia.

Yrittäjyys on tullut Valtarille verenperintönä, ja torikauppaa tehdään jo kolmannessa polvessa.

Vaimonsa Reijan kanssa hän aloitti omaa mansikanviljelyä jo vuonna 1986.

– Ensimmäiset kymmenen vuotta viljelimme perinteisesti ja myrkytimme pellot viimeiseen pisaraan. Tehty työ alkoi kuitenkin tuntua huonolta.

Vuonna 1996 Valtarit olivat jo lopettamassa mansikanviljelyä, kunnes he päättivät lähteä opintomatkalle Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan.

Matkalla tulivat tutuiksi sekä tihkukastelu että suositut mansikkalajikkeet, Polka ja Honeoye.

– Opintomatkan ansiosta teimme mansikanviljelyssä täyskäännöksen. Aloimme panostaa luonnonmukaisempaan viljelyyn, ja vuoden 1996 jälkeen mansikkapelloille ei ole ruiskuteltu mitään.

Ensimmäiset viljelyvuodet eivät kuitenkaan menneet ongelmitta.

– Vattukärsäkkäät purivat tertuista kukkanuput pois. Parissa vuodessa se kuitenkin tasoittui, kun luonnon oma tasapaino hoiti asian kuntoon, Valtari muistelee.

Satoa saadaan kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin tavanomaisessa viljelyssä. Tämän päivän ainoana pirulaisena viljelijä pitää sadetta, joka homehduttaa marjoja.

– Ihmiset kummastelevat usein, miksi monet maajussit eivät kuivina aikoina kastele peltojaan. Kastella ei kuitenkaan voi ilman lähellä sijaitsevaa vesistöä ja kastelulaitteita. Meillä virtaa viljelysten vieressä Kyrönjoki, josta nostan kasteluvettä jopa satatuhatta litraa tunnissa tihkukasteluputkiston kautta suoraan juuristoon.

Valtarit ovat viljelleet ilman torjunta-aineita nyt jo 22 vuotta.

– Alkujaan meillä oli 45 poimijaa, ja itsepoiminta oli satunnaista. Kun panostimme tilamyyntiin, määrät kääntyivät ympäri. Nykyisin meillä on marjatilalla viisi poimijaa ja neljä myyjää hoitamassa tori- ja tilamyyntiä.

– Tilalla vierailee päivittäin satoja itsepoimijoita. Mansikoita saa maistella, ja poiminnan päälle tarjotaan vielä mansikkamehut ja donitsikahvit. Lapsillekin on iso leikkipiha polkuautoineen.

Yrittäjyyden tukijalkana ovat myös Kurikan Puskajussi-grilli sekä Jyväskylän kaksi Kotipizzaa. Tuurissa Onnentiellä Valtarit tekivät historiaa, kun samoissa tiloissa myydään sekä Kotipizzaa että Arnold’sin donitseja ensimmäisenä Suomessa.

Laihian Kotipizzan liiketoiminta myytiin pois helmikuussa.

Kotimaisena superfoodina tunnettu mansikka maistuu Valtarille edelleen hyvin.

– Parhainta mansikka on kermavaahdon kanssa, jota on vähän maustettu vaniljasokerilla. Täytekakkuja ovat vain mansikkahillolla ja kermavaahdolla täytetyt, kinuskiviritykset ovat aivan jotain muuta, nauraa Valtari.

Raija Koivisto

>>>>>>> Stashed changes