Presidentinvaalit on käyty, ja kansa on kertonut mielipiteensä. Suomalaiset luottavat Sauli Niinistöön – ja tosiinsa.
Ei suotta sanota, että Suomi on luottamusyhteiskunta. Kadulla voit lainata kännykkää tai vaikka rahaa toiselle suomalaiselle, ja tiedät saavasi sen takaisin.
Sama koskee vaaleja. Yhdellekään vakavasti otettavalle suomalaiselle ei tulisi mieleenkään väittää, että Suomessa harrastettaisiin vaalivilppiä.
Tätä ihmettelivät vaaleja seuraamaan tulleet venäläiset toimittajat. Vaalihuoneissa ei ollut valvontakameroita, ja äänestimme numeroilla, vaikka ”kolmosesta saa kätevästi piirrettyä kahdeksikon.”
Niin, Venäjällä ja monessa muussa maassa ihmisillä tulee heti mieleen, miten missäkin asiassa voi huijata. Suomessa tähän ei ole syytä.
Yhteistä voimaa. Vaali-illan kommenteissa ihmeteltiin Sauli Niinistön ylivoimaa ja mietittiin, onko tuollainen yhden ehdokkaan ylivoima demokratian kannalta hyvä.
Mieleeni jäi yksi kommentti satojen kommenttien joukosta. Se kuului: ”Yhtenäistä kansaa on mahdoton voittaa.” Tähän kun vielä liitetään edellä mainitsemani luottamus, asia vain vahvistuu.
Tämän tajuaminen toi ainakin minulle mielenrauhaa, jota sosiaalisen median räyhäsielut ovat häirinneet. Suomalaisiin eivät ole uponneet puheet poliittisen eliitin ja perinteisen median salaliitosta ja valheiden levittämisestä.
Suomessa kaikki toimivat Suomen ja suomalaisten parhaaksi. Totta kai ongelmiakin on, ja niiden korjaamiseksi on kullakin erilaisia konsteja, mutta yhteinen päämäärä on kirkas.
Siihen on kenenkään paha tulla väliin!
Hyvä pointti. Tähän vielä tositarina kiharatukkaisesta Jenni-tytöstä, joka kertoi kotona, että koulussakin äänestettiin presidentistä. Äiti kysyi, ketä tyttö äänesti.
”Paavoa, sillä oli paras kuva. Sitä paitsi Sauli on jo saanut olla presidentti, mutta Paavo ei, vaikka on halunnut.”
Näihin näkymiin ja terveisiin Keminmaalle, että tämä ei ollut vielä tässä, vaikka Vuokko niin sanoi. Uusi kannattajapolvi on tuloillaan, ja ihan pätevin perustein-kin.
Vesa Koivumäki
