Lämminhenkistä koiranelämää Wasa Teaterin näyttämöllä

Nainen, koira ja muistot. Näistä elementeistä muovautuu koskettava monologinäytelmä Hundliv (Koiranelämää), joka saa ensi-iltansa Wasa Teaterin isolla näyttämöllä 14. marraskuuta.

Hundliv on Carola Sarénin tähdittämä humoristinen ja kipuileva pieni kertomus yksinäisestä naisesta ja hänen koirastaan.

Keskusteluja koiran kanssa

Konferenssiemäntä Eva on ajautunut hieman oman elämänsä sivustakatsojaksi. Hän on elänyt aviomiehensä ja työtovereidensa varjossa ja kuunnellut väsymykseen asti ystävättäriensä kertomuksia näiden seksielämästä ja ainutlaatuisten lastensa saavutuksista.

Oikeasti Eva ei kaipaa muuta kuin saada jutella koiransa Donnan kanssa. Kun Evan syntymäpäivä koittaa, hän kävelee koiransa kanssa satamaan. Veden yli katsoessaan muistot alkavat tulvia Evan mieleen.

Koira vierellään hän pohdiskelee elämäänsä, rakkautta, yksinäisyyttä, odotuksia ja pettymyksiä. Sitä, millaista on olla näennäisesti kaksin, mutta kuitenkin yksin.

Sarénille räätälöity

– Carola Sarén on tehnyt Wasa Teaterissa useita hienoja monologirooleja, yhtenä niistä näytelmässä Oscar och den rosa tanten vuonna 2016. Hän on myös oikea koiraihminen. Niinpä päädyimme viime keväänä etsimään monologitekstiä, jossa olisi koira, esityksen ohjaaja ja teatterinjohtaja Ann-Luise Bertell kertoo.

– Löysimme Hundlivin. Monologi sopii myös erityisen hyvin tähän aikaan. Se on lyhyt, noin tunnin pituinen esitys ilman väliaikaa.

Esityksestä paistaa ihmisen rakkaus koiraansa, Bertell pohtii.

– Siinä on myös vahvasti läsnä vanha totuus koirasta ihmisen parhaana ystävänä.

Carola Sarén on samaa mieltä.

– Rakastan eläimiä, hän kertoo.

– Koiria minulla on ollut vuosia. Koirat ovat iloisia, luotettavia eivätkä puhu pahaa selän takana. Niistä on myös paljon seuraa ihmiselle, erityisesti näin korona-aikana.

Koira vastanäyttelijänä

Ruotsalaisen näytelmäkirjailija Sara Kadeforsin teksti on kirjoitettu alun perin robottikoiralle. Bertell ja Sarén työstivät tekstiä, ja nyt Sarénin vastanäyttelijänä nähdään hänen oma lemmikkinsä, ihka elävä kolmevuotias musta snautseri Donna.

– Kokeilimme koiranukkea, mutta se ei toiminut, Bertell kertoo.

– Donna puolestaan näyttää viihtyvän lavalla.

– Kun kerron sille, että tänään mennään teatteriin, se innostuu silminnähden, Sarén vahvistaa hymyillen. – Mutta koiran kanssa näyttämöllä on oltava tarkkana. Kun puhun sille, se reagoi puheeseeni, mutta aina ei tiedä, millä tavoin. Se voi keksiä jotakin, joten minun täytyy osata lukea sitä ja seurata sen mielenliikkeitä. On valmistauduttava siihen, että jotakin epätavallista voi tapahtua.

Mitään erityisiä temppuja Donnan viihtymiseksi lavalla Sarénilla ei ole, suosikkipuruluiden lisäksi.

Kekseliäs lavastus

Esitys on lavastettu vähäeleisesti, mutta kekseliäästi. On puistonpenkki, lyhtypylväs ja taustalle heijastettu maisema. Tunnin mittainen rauhallinen video-otos on kuvattu syyskuisena aamuna Vöyrinkaupungin Tiklas-puistossa.

Tarkkasilmäinen katsoja voi havaita liikettä: taustalla vilahtaa milloin auto, milloin koiranulkoiluttaja tai pyöräilijä.

Allergiaa mahdollisesti pohtiville katsojille Sarén kertoo, että snautseri on allergiaystävällinen rotu. Kun siihen lisätään kasvomaskit ja suositusten mukaiset etäisyydet, teatterikäynnin pitäisi olla kaikin puolin turvallinen.

Satu Grönroos