Lågpeltin suojeltu metsäalue sijaitsee Vöyrillä. Alue on muutamien kymmenien hehtaarien kokoinen ja metsän luonto on hyvin monipuolista. Karulle kallioluonnolle löytyy vastakohtana rehevää saniaislehtoa, jossa kasvaa vaateliaitakin kasvilajeja.
Osaa lajeista ei juuri Vöyrin pohjoispuolelta tapaa. Kallionaluslehdot ovat Vaasan korkeudella varsin harvinaisia johtuen Pohjanmaan tasaisuudesta. Kalliolehtoja esiintyy runsaammin muun muassa Jyväskylän ympäristössä ja Rauman seudulla.
Keväällä ensimmäisiä kukkijoita lehdossa on näsiä, joka on levittäytynyt Lappiin saakka. Maaperän viljavuutta ja ravinteisuutta kuvastaa näsiän ja tuomen esiintyminen Lågpeltin lehtometsässä. Tuomi aloittaa kukkimisen muutamia viikkoa näsiän jälkeen, jo aivan kesän kynnyksellä.
Multavaa maaperää
Pohjois-Suomessa ilmasto on liian viileää monille lehtokasveille ja ilmaston vuoksi luonto on ilmeeltään varsin karua. Lehdot ovatkin muodostuneet etupäässä vesistöiden rannoille. Toisin on Lounais-Suomessa, jossa lehdot voivat olla kaukanakin vesistöistä.
Lounais-Suomen maaperä on multavaa ja ravinteikasta. Valitettavasti miltei kaikki lehtomaa on jo muutettu pelloiksi. Lehtokasvien leviämistä Pohjanmaalla haittaa myös vesistöjen vähyys. Lehtokasvien arvellaan tulleen Suomeen juuri vesireittejä pitkin niin Karjalan kannaksen kautta kuin myös Ruotsin puolelta.
Suomen viileä ilmasto suosii soistumista ja siksi lehtoja on päässyt kehittymään vähän. Suomessa arvellaan olleen nykyistä paljon lämpimämpi ilmasto vielä reilut tuhat vuotta takaperin. Noista ajoista lähtien on lehtokasvillisuus taantunut ja lajisto vähentynyt.
Kallioiden rupijäkälät
Lågpeltin metsä rajoittuu paikoin peltoon ja tämä vaikuttaa pesivään linnustoon. Metsässä pesivät muun muassa sepelkyyhky ja tuulihaukka, joiden näkee käyvän läheisillä pelloilla ravinnon haussa.
Muita pesiviä lajeja ovat muun muassa sirittäjä, punavarpunen ja pyy, joka viihtyy metsän tiheimmissä osissa.
Lågpeltin metsä on kiinnostava myös geologisesti ja historiallisesti. Korkeimmilta osiltaan kallioinen mäki on nykyistä merenpintaa ylempänä, joten paikka on ollut aikoinaan pitkään kallioinen saari.
Vieläkin rinteillä on nähtävissä aaltojen huuhtomia ja silottamia kiviä ja kallioita. Useat muinaishaudat kertovat kalastajien tai hylkeenpyytäjien asustaneen saarella.
Tasaiselta Pohjanmaalta löytyy varsin vähän Lågpeltin kaltaisia muinaisrantoja. Luonnontilaisimmillaan metsä on korkeimmilta ja karuimmilta kohdiltaan.
Kallioiden kitukasvuiset männynkäppyrät voivat olla satoja vuosia vanhoja. Kalliomänniköissä pesii muun muassa palokärki, metsäkirvinen ja leppälintu.
Kalliot ovat vaikeita kasvupaikkoja kasveille ja usein kallioilla kasvaa vain jäkäliä. Usein rupijäkälät ovat ainoita kasveja kallioilla. Kaltevalta kalliolta valuvat sadevedet nopeasti pois ja aurinko kuivattaa nopeasti lopunkin kosteuden.
Jarmo Vacklin
