Kummituskirjailijasta tuli haamukustantaja

VIIKON VIERAS: Vaasalainen aavekirjailija ja kirjankustantaja Tiina Hietikko-Hautala on julkaissut uuden, aikaisempaa laajemmalla alueella liikkuvan tarinakokoelman.

Siinä missä esikoisteos, vuonna 2009 julkaistu Aaveiden kaupunki - Kummitustarinoita Vaasasta, kertoi kaupungin omista kummituksista, vie parisen viikkoa sitten julkaistu Aaveiden Pohjanmaa - Kummitustarinoita mailta ja meriltä, lukijaansa pitkin Pohjanmaan rannikkoa.

Aistit avoinna. Aaveiden Pohjanmaa sisältää kymmenen tarinaa Kokkolasta Kristiinankaupunkiin. Sisämaassakin poiketaan, Seinäjoella asti.

Vaasasta on mukana yksi tarina, Mustasaaresta kaksi. Ruotsiksi kirjan on kääntänyt kokkolalainen kääntäjä Heidi Nyblom-Kuorikoski.

Teos on syntynyt kansatieteilijän ottein. Paikallishistoriasta, luonnosta ja mystisestä tarinaperinteestä kiinnostunut Hietikko-Hautala on kokoelmaansa varten kolunnut museoita ja arkistoja, käynyt kertomusten paikoilla ja haastatellut lukuisia ihmisiä. Hän myös kuvasi kaikki kohteet kirjan kuvittamisesta vastannutta Suvia Karia varten.

– Kun vaasalaiskummitusten paikat olivat minulle ennestään tuttuja, nyt menin aistit avoinna kohti uutta. Parin menneen kesän lomareissuilla tehdyt kartoitukset olivat kuin seikkailuja, Hietikko-Hautala sanoo.

– Esimerkiksi pitkä merimatka Paniken ja Valassaarten välimaastossa sijaitsevan Västerbådanin saaren kalamajalle viritti jo itsessään jännittävän tunnelman. Tuoksut ja lämpötilat tarttuivat tarinoihin kuin itsestään.

Kummitukset matkaoppaina. Tarinoiden äärellä on tarkoitus viihtyä. Selkäpiitä kihelmöivän jännityksen vastapainona kirjasta löytyy myös huumoria ja järkeviä selityksiä. Ja vaikka ei uskoisikaan kummituksiin, kertomuksista voi nauttia, kirjailija vakuuttaa.

– Toisaalta jos uskaltaa hieman luopua rationaalisuudesta, niistä saa enemmän irti. Pieni epäilys on se taika.

Kertomuskokoelman ohella kirja on myös kotiseutu- ja matkaopas, jossa oppaina toimivat kummitukset.

– Siinä yhdistyvät kiinnostukseni kummitustarinoihin ja paikallishistoriaan. Yksittäisen talon historia voi olla tosi kiehtova.

Toisin kuin virallisessa historiassa, kirjassa korostuvat erilaiset painotukset, ihmiskohtalot ja tavallisten ihmisten osin tuoreetkin kokemukset. Pääosassa ovat silti tarinat.

– Nimiä ei yleensä mainita. Tosin esimerkiksi Mustasaaressa sijaitsevan Grönvikin kartanon isäntä itsekin kertoo avoimesti aaveista, joiden kanssa perhe elää sovussa.

Omaa suhdettaan kummituksiin kirjailija kuvaa harmoniseksi.

– Kummitukset ovat kiinnostaneet minua lapsesta asti. Luonteeltani olen säikky, mutta utelias. Kotona meillä ei kummittele, mutta mökkisaunamme henki avaa aina ystävällisesti ovet, kun kannan sinne vettä.

Haamukustannus. Kirjailija on huomannut, että kaiken rationaalisuuden keskellä ihmiset kaipaavat myös hieman mystisiä juttuja.

– Kummitusjuttuja on kerrottu aina. Suurin osa niistä on vielä suullisessa muodossa. Olen halunnut tallentaa niitä, ennen kuin ne häviävät, hän pohtii.

– Esimerkiksi Vöyrillä sijaitsevan Tottesundin kartanon Valkeasta rouvasta on kerrottu 1300-luvulta lähtien.

Vuosi sitten oman kustantamon, Haamun, perustanut kirjailija aikoo myös jatkossa pysyä erikoisten tarinoiden parissa.

– Lisää kirjoja on tulossa. Käsikirjoituksia on jo tarjottu. Kaikki eivät välttämättä ole kummitustarinoita. Kustantamon kivijalat ovat tarinankerronta, paikallishistoria, outous sekä kauniisti tehdyt kirjat.

– Olen tosi iloinen Haamusta ja kiitollinen kaikille osaaville ihmisille ympärilläni. Katsotaan, mihin Haamu liihottaa, kirjailija-kustantaja hymyilee.

Satu Grönroos