Kolmen kanan kopla nimettiin Himalajalla

Palvelutalo Himalajaan on muuttanut asukkaiden ja omaisten iloksi kesäkanoja, joiden kunniaksi järjestettiin viime viikolla kastejuhlat.

– Tässä ovat kanamme Hilma, Selma ja Alma, hoitaja Nina Julin esittelee suurehkon kanahäkin edustalla.

– Ne tulivat viikko sitten Kurikasta, ja saavat olla täällä pitkälle syksyyn, Julin jatkaa.

Uudet asukit ovat komeita valkoisia kanoja. Ne tepastelevat häkissään ympäriinsä terhakkaana, kunnes yllättäen huomaavat kameran.

Päivän juhlakalut piiloutuvat nopeasti koppeihinsa, kuvattavana olo hiukan jännittää.

Idean synty

Julinin mukaan idea kesäkanoista lähti Himalajan palvelutalon eläinrakkaalta johtajalta Maren Konttiselta.

– Toiveena oli saada vähän lisää eloa asfalttipihaan ja mukavaa lisävirikettä muistisairaille. Ensiksi mietittiin pupuja, mutta päädyttiin kuitenkin kanoihin.

Talossa on kanojen lisäksi kaverikoira. Ajatuksen pohjana lemmikeistä palvelutalolla toimii GreenCare -toimintamalli, joka perustuu luonnon voimaannuttavaan vaikutukseen.

Toiminta sijoittuu usein luonnonympäristöön tai maatilalle, mutta luonnon elementtejä voidaan tuoda ja käyttää myös kaupunki- ja laitosympäristöissä.

Himalajan palvelutalolla koetaan, että eläimet ovat elementtinä iso osa luontoa, jotka näin ollen rauhoittavat ja voimaannuttavat asukkaita.

Lisävirikettä muistille

Monella palvelutalon asukkaalla on aiempaa kokemusta kanoista. Suuri osa on ollut vähintään tekemisissä kotkottajien kanssa, osalla on ollut jopa omia.

– Kanat eivät alkuun tahtoneet nukkua öisin, eivätkä menneet häkissä oleviin omiin koppeihinsa. Yksi 90-vuotias miesasukkaamme osasi neuvoa, mitä tehdä. Hänen mukaansa ne pitää ajaa koppiin, kunnes pysyvät siellä. Ja niin tehtiin. Nyt ne nukkuvatkin jo hyvin yönsä. Tällä tavoin tulee virikkeitä muistiin, Julin toteaa.

Palvelutalon asukkaat saavat itse hoitaa kanoja.

– Juuri hetki sitten yksi asiakkaista kävi ruokkimassa kanat sairaanhoitajan kanssa. He ovat hienosti hoitamisessa mukana, Julin kertoo.

Voidakseen hyvin ja muniakseen, kanat tarvitsevat ravinteikasta ruokaa. Teollinen rehu on hyvänä osana kanojen ravintoa.

– Vastaanotto on ollut innostunutta ja yllättynyttä. Omaiset eivät meinanneet aluksi uskoa kanojen oikeasti tulevan. Pakko heidän kuitenkin oli lopulta uskoa, kun näkivät kanahäkin rakennettuna pihalla, Julin hymyilee pilke silmäkulmissaan.

Kanat hauskuuttavat tempauksillaan ja henkilökunta seuraa jopa yökamerasta siivekkäiden vointia.

Avoimet ovet

Kanakopin edustalla riittää ihastelijoita. Potilaita omaisineen ja osa henkilökunnasta seuraavat siivekkäiden touhuja. Uudet asukkaat ovat olleet oikea nähtävyys ja ulkopuolisetkin ovat tervetulleita katselemaan kesäkanoja.

– Meillä on portit auki, saa käydä ihan vapaasti. Kuorofestivaalin aikaan kuorolaisia kävi täällä ihailemassa kanoja. Kuoro lauloi niille, kun avasivat ääntä ennen esitystään meille, Julin nauraa.

On viimein juhlakakun aika. Hilman, Selman ja Alman nimet komeilevat herkullisen näköisen kermakakun koristeena.

– Tämä on leivottu kanojemme omista munista, hyvin niitä tulee, Julin toteaa.

Juhlatarjoilut alkavat ja häkistä kuuluu kanojen rauhallinen kotkotus. Kolmen kanan kopla ovat vieneet Himalajan palvelutalon asukkaiden, omaisten ja henkilökunnan sydämet.

– Suunnitelmissa on laittaa niille talveksikin tänne oma paikka. Ei me taideta malttaa luopua niistä kesän jälkeen, Julin sanoo.

Susanna Vase