Maalahdessa sijaitsee pieni ja suojeltu Kalvgrundsvikenin kluuvijärvi. Kluuvijärvet ovat syntyneet maankohoamisen vaikutuksesta. Ne ovat vanhoja meren lahtia, jotka ovat kuroutuneet irti merestä ja muuttuneet siten järviksi.
Kalvgrundsvikenin luonnonsuojelualueeseen kuuluu myös laajahko alue erilaisia rantametsiä. Itse kluuvijärvi on mataluutensa vuoksi rehevän kasvillisuuden peitossa.
Järven keskellä on vielä pieni avovesisilmäke. Muuten rannat ovat korkean ruovikon peitossa.
Vielä joitakin satoja vuosia takaperin kluuvi oli osa Pohjanlahtea. Enää kapea joentapainen vesiväylä yhdistää kluuvin mereen. Maankohoamisen vuoksi kluuvi tulee hiljalleen kasvamaan lumpeen.
Lämpö houkuttee
Kluuvien luonto on rikasta. Varsinkin keväällä matalan kluuvin vesi on avomerta lämpöisempää. Tämä houkuttelee niin vesilintuja kuin kalojakin. Hauet, ahvenet ja särjet nousevat kluuveihin kutemaan.
Kalvgrundsvikenin alue on hyvin rehevää ja lajisto on monipuolista verrattuna ulkosaaristoon, jossa se on niukempaa. Ilmeisesti ulkosaariston ilmasto muistuttaa Lapin olosuhteita, sillä alueella tavataan lajeja, joita esiintyy Pohjanlahden rantamien lisäksi vain pohjoisessa.
Pohjoisen Suomen lajeja ovat muun muassa ruijanesikko ja ruohokanukka. Nisäkkäistä ulkoluodoilta löytyy erikoisuutena muun muassa lapinmyyrä.
Lintulajeista voi mainita lapasotkan ja pilkkasiiven.
Hyvä lintuvesi
Kalvgrunsvikenin lajistosta löytyy monia parhaiden lintuvesien lajeja, kuten nokikana ja mustakurkku-uikku. Lajisto muistuttaa osittain lintujärvien lajistoa, sillä Pohjanlahden vesi on lähes suolatonta.
Rannikon lukuisat joet tuovat makeaa vettä mereen. Veden mukana tullut liete, humus ja savi mataloittavat jo ennestään matalia merenlahtia.
Murtovedessä moni merellinen laji esiintyy pohjoisrajoillaan. Muun muassa Kalvgrundsvikenin sinisimpukat jäävät puolta pienemmiksi kuin mitä ne olisivat täysin suolaisessa merivedessä.
Ruovikossa pesitään
Kasveista merivihvilä harvinaistuu Perämerelle mentäessä. Sen sijaan merellinen merisuolake viihtyy myös vähäsuolaisessa murtovedessä ja sitä löytyykin Perämerta myöten.
Laajoissa ruovikoissa pesii useita pareja ruokokerttusia, jotka ovat lähes tauotta äänessä valoisina kesäöinä. Myös rantametsissä on runsas linnusto.
Rannoilla kasvaa muun muassa tervalepikoita ja tervaleppä on varsin lyhytikäinen puu, joka lahoaa helposti. Lahoilla puilla käyvät muun muassa valkoselkätikat ruokailemassa.
Valkoselkätikan voi löytää alueen lehtipuuvaltaisista lehdoista harvakseltaan pesivänä. Kluuvissa saalistavat muun muassa ruskosuohaukka ja suopöllö.
Luppokurkia
Alueella maleksii kesällä pesimättömiä luppokurkia, jotka lentävät yöksi ulommille lahdille ja luodoille. Luppokurjet liittyvät syksyllä pesiviin kurkiin ja suotuisien tuulien tullessa aloittavat syysmuuton.
Luonnonsuojelualueella kasvaa myös sekametsiä ja vanhoja kuusikoita. Metsien lajeista voi onnella bongata pyyn, pohjantikan, varpushaukan ja metsäviklon, joka saattaa pesiä kaukanakin vedestä.
Lähellä rantaa olevilla kuivilla kangasmetsillä saattaa kasvaa myös lehtomaista kasvilajistoa. Lehtomaiselta kankaalta voi löytää muun muassa käenkaalia, hiirenporrasta ja isotalvikkia.
Ei lintutornia
Kalvgrundsvikenin alueella ei ole lintutornia tai merkittyjä retkipolkuja. Lintuja voi kuulostella ja kiikaroida rantamilta.
Luonnonsuojelualue sijaitsee aivan Bockören venesataman vieressä.
Kluuvijärven rannat ovat korkean parimetrisen ruovikon peitossa. Rytiviidakossa kulkeminen on lähes mahdotonta ja pesintäaikaan retkeilyä tulisikin välttää.
Jarmo Vacklin
