Tervajoen keskustan autotien varrella tönöttää pinkki kyltti, jossa lukee Kirppis. Kerran se revittiin paikoiltaan ja kaadettiin, mutta kyläläisiltä sai pian apua uuden pystyttämiseen.
Apua kirpparin pitäjä Susanna Jokinen sai helposti, sillä hän on kirpparitoiminnallaan ja aurinkoisella persoonallaan tuonut eloa Tervajoen keskustaan.
Enemmän kuin kirppis
Susan kirppis on paljon muutakin kuin vanhojen tavaroiden osto- ja myyntiliike. Se on myös kahvila ja kyläläisten kohtaamispaikka.
– Kahvila on sellainen pieni juttu tässä kirpparin ohella, mutta kuitenkin aika iso. Tässä on termarikahvit ja jotain kotona leivottua. Ei se näköjään enempää tarvitse, että ihmiset istahtavat tähän jutustelemaan. Olen niin onnellinen, kun tästä on tullut kohtaamispaikka ihmisille.
Kirpparilla käy vilkas puheensorina, jonka takana usein Jokinen itsekin on. Omistaja ottaa jokaisen asiakkaan vastaan hymyllä ja jää usein vaihtamaan sanan jos parikin kävijöiden kanssa.
– Täällä tulee tutuksi ihmisten kanssa. Jos jotakuta ei ole hetkeen näkynyt, kysellään pian perään.
Siistit myyntipöydät
Kolmen vuoden ajan paikkaa pyörittänyt Jokinen on saanut kirpparilleen kasvavaa suosiota. Kävijöitä on tullut Tervajoen lisäksi muun muassa Vaasasta, Vöyriltä ja jopa Seinäjoelta. Erityistä Susan kirppiksessä on, että omistaja pitää poikkeuksellisen hyvää huolta myyntipöydistä.
– Käyn pari kertaa päivässä katsomassa, että tavarat ovat siististi esillä. Jotkut kaverit ovat sanoneet, että sitä pitäisi mainostaa, mutta en ole viitsinyt.
Joskus myyntijakson loputtua asiakkaat vievät Jokiselle kiitokseksi kahvipaketin hyvästä palvelusta.
– Olen tosi otettu siitä, että oma työ on tuottanut tulosta ja olen saanut asiakkailta kiitosta.
Minustako yrittäjä?
Jokinen ajautui kirpparin omistajaksi, kun paikan entinen omistaja halusi luopua toiminnasta. Jokinen oli ollut auttamassa paikan pyörittämisessä, joten kirpparin pitäminen oli jotenkuten tuttua.
Ei entinen kouluavustaja silti koskaan kuvitellut yrittäjäksi ryhtyvänsä.
– Yrittäjäthän ovat hienoja ja käyttävät korkkareita. Olen tällainen tavallinen tallaaja, tämmöinen kylä-täti, Jokinen nauraa.
Jokinen kertoo, että kirpparille on saanut antaa itsensä, kun tehtävää on kirjanpidosta pöytien siistimiseen ja usein myös ihmisten huolien kuunteluun.
– Minulle puhutaan paljon. Tämä on minulle kuin toinen koti ja yrityksen pyörittäminen on minulle sydämen asia.
Paula Kaskimaa
