Kiehtova näyttely Jehova-nimen käytöstä Suomessa

”--- ja että hän saa rauhassa ja tyytyväisellä mielellä poistua Raumalta ja tulla kotia omaistensa tykö, kuule minua armollinen rakas Isä, pyhän nimesi Jehovan kunnian ja Jeesuksen Kristuksen tähden ja kautta.”

Näin kirjoittaa äiti kirjeessään pojalleen Suomessa vuonna 1917. Tekstissä näkyy kristityn äidin toive siitä, että pojalla on kaikki hyvin.

Vaasan kaupunginkirjastossa avautunut näyttely haluaa kiinnittää huomiota kirjeessäkin esiin tulevaan yksityiskohtaan.

– Tämä näyttely tuo esiin sitä, miten Jehova-nimen käyttö väheni suomen kielestä 1900-luvun aikana, näyttelyn idean isä ja kokoaja Kauko Koskinen sanoo.

– Äidin kirje osoittaa, että Jehova-sana kuului arkikieleen vielä 1900-luvun alussa.

Esimerkkejä sanan käytöstä löytyy useita. Aleksis Kivi käytti sanaa Lea-näytelmässään vuodelta 1868 samoin kuin Hella Wuolijoki Niskavuori-sarjassaan 1930-luvulla.

Radikaalit poistot. Vuoden 1938 Raamatun uusi suomenkielinen käännös muutti tilannetta radikaalisti.

– Jumalan nimi poistettiin uudesta käännöksestä lähes täysin. Se esiintyy tuossa käännöksessä vain yhden kerran alaviitteessä muodossa Jahve, Koskinen kertoo.

Käännös sai aikaan suuren muutoksen. Melko nopeasti Jehova-sana poistui lähes kokonaan suomen arkikielestä.

Jehova-sanan poisto ei näytä olevan varhaisimpien alkuperäistekstien mukaista.

– Myös aivan uusimmat tutkimukset osoittavat, että varhaisimmissa Raamatun teksteissä käytettiin nimeä Jehova hyvin usein Jumalasta puhuttaessa.

Suomessa vuoden 1992 Raamatun käännöksessä nimen muoto Jahve esiintyy jälleen useammin, yhteensä 7 kertaa.

Tulla joksikin. Näyttely tuo monelta kantilta näkyviin yhden yksittäisen sanan käytön historiaa ja nykypäivää. Mukana on kuvia siitä, miten sana Jehova tai Jahve näkyy edelleen tänä päivänäkin eri puolilla maailmaa.

– Meille on opetettu, että Jumala on Herra tai Kaikkivaltias tai vastaava. Ne ovat kaikki arvonimiä. Jehova sen sijaan on hepreankielinen persoonanimi, eli samantyyppinen sanana kuin jokaisen ihmisen oma nimi, Koskinen valottaa.

Kuten hepreankielisillä nimillä yleisesti, myös Jehova-nimellä on tietty merkitys. Sana lausutaan ha’wah’ja, ja se tarkoittaa melko suoraan käännettynä ”Hän saattaa tulemaan (joksikin)”.

Näyttely ei pyri tarkemmin vastaamaan siihen, miksi Jehova-nimi hävisi lähes kokonaan suomen arkikielestä 1900-luvun aikana. Se jää näyttelyn katsojan pohdittavaksi.

Mielenkiintoista on sekin, että Suomessa itämaisten kielten ja kirjallisuuden professorit K. C. Tallqvist ja Aapeli Saarisalo puolsivat ja puolustivat Jehova- ja Jahve-sanojen käyttöä 1930-luvulla ja käyttivät molemmat Jehovan nimeä omissa teksteissään.

Pia Timberg