Keväinen Kackurmossen

Maaliskuussa Kackurmossenilla havaitsee jo kevään tulon. Tosin jo helmikuussa tapailivat korpit ja pöllöt soidinsäkeitään suon reunametsissä. Aurinkoisina päivinä myös teerien liikehdintä vilkastuu.

Kuitenkin vasta maaliskuussa saapuu suon kuningas, eli kurki. Myös pesivät joutsenet saapuvat vielä lumen ja jään peittämälle suolle.

Molempia lajeja pesii Kackurmossenilla useampia pareja.

Lämpö tuo soille lintuja

Kackurmossenin alue on hyvin luonnontilaista ja erämaista. Lintulajistokin on sen mukaista. Reunarämeillä soi vielä metsokin, vaikka monin paikoin Pohjanmaata se on jo hävinnyt kokonaan pesimälinnustosta.

Tosin metson soidinpeleille ei nykyisin tahdo enää koppeloita ruuhkaksi asti riittää. Sitä mukaan kuin päivät lämpenevät saapuu uusia lintulajeja suolle.

Reunametsissä kasvavat harmaalepät päästävät keltaista siitepölyä tuulien vietäväksi. Pajujen ja leskenlehtien keltaiset kukinnot kaunistavat suon reunametsiä.

Kackurmossen on tärkeä levähdys- ja ruokailupaikka muuttolinnuille. Myös toinen Maalahdessa sijaitseva suo, Sanemossen

kerää muuttoaikaan tuhansia hanhia, kurkia, joutsenia ja muita muuttolintuja puoleensa.

Kuivia aapasoita

Kackurmossenin suoalue muodostuu useista pienistä soista, jotka ovat säilyneet hyvin luonnontilaisina. Suon keskellä on pieni umpeen kasvava järvi, Nöjärvsträsket. Se on aikoinaan ollut suurempi järvi, jonka hiljalleen kuivuessa ja soistuessa on suoalue syntynyt.

Tasaisen Pohjanmaan pienet järvet ja lammet ovat matalia ja alttiita soistumiselle. Koska suot ovat nuoria ja ohut turpeisia, ne eivät ole kelvanneet aina turpeen ottoon. Soita syntyy jatkuvasti hitaasti uusia.

Maankohoamisen seurauksena merestä syntyy jatkuvasti uusia pieniä lampia ja järviä. Itä-Suomesta ja Lapista löytyvät maan vanhimmat ja paksuturpeisimmat suot. Mitä korkeammalla suo on nykyistä merenpintaa, sitä vanhempi se yleensä on.

Kackurmossen on kohosuo, joka on keskeltä korkeammalla kuin reunamilta. Monesti keidassuon keskusta on varsin karua lajistoltaan. Kuten soilla retkeilevät tietävät, Pohjanmaan suot ovat enimmäkseen kuivia aapasoita.

Aapasoilla taasen keskusta on reunoja alempana, jolloin mineraalirikas vesi valuu suon keskustaan ja kasvilajisto on sen vuoksi monipuolista.

Hieno luontokohde

Kackurmossenin kaltaiset kohosuot ovat tyypillisiä eteläisessä Suomessa ja Keski-Pohjanmaata pohjoisemmasta

niitä ei juuri enää löydä. Onneksi alueen arvo on huomattu ja se on nykyisin Natura-2000 suojelu kohde. Paitsi suolinnuston, myös suokasviston kannalta se on hyvin merkittävä kohde.

Soiden suojelusta huolimatta ovat monet suokasvit hävinneet tai ovat häviämisen partaalla. Tällaisia kasveja ovat muun muassa aapasara, kaitakämmekkä, tikankontti, kaislasara, lettosara ja lettovilla. Jopa sellaiset paikoin yleiset suolajit kuin punakämmekkä, suovalkku ja nevaimarre ovat paikoin hävinneet kokonaan laajoilta alueilta.

Kackurmossenille pääsee Pirttikylä-Viitakylä väliseltä maantieltä ja Kackurmossen sijaitsee noin maantien puolivälissä.

Tieltä lähtee Kackurmossenin itäreunaa kulkeva luontopolku, jonka loppupäässä on myös lintutorni. Suo on retkeilyn kannalta vaikeakulkuista ja petollisen upottavaa, joten kannattaa seurata suon elämää vain retkipolun varrelta. Kackurmossen on yksi Maalahden hienoimmista luontokohteista.

Jarmo Vacklin