Kankaanpään taidekoulussa opiskeleva Noora Alho on yksi Vähänkyrön Kulttuurikehän kesätaiteilijoista. Hän lähti innoissaan mukaan toteuttamaan yhteisötaidetta.
– Olen opiskellut taidekoulussa parisen vuotta. Kun hain kouluun, halusin nimenomaan päästä tekemään osallistavaa taidetta. Vähäkyrö tarjosi tähän mahdollisuuden ja kiinnostuin mukavasta kesäprojektista, hän kertoo.
Ihana ensivaikutelma
Hyvinkäältä kotoisin oleva Alho saapui Vähäänkyröön toissasunnuntaina. Maanantain hän kierteli Kirkonmäellä.
– Tänne oli ihana tulla, koska rakas mummuni on Pohjanmaalta. Ensivaikutelman perusteella pidän Vähästäkyröstä todella paljon. Tykästyin esimerkiksi Kanttorilan ympäristöön ja jokirantaan, josta löysin lampaitakin.
Alho vieraili myös Vähänkyrön kotiseutumuseossa.
– Museossa oli hauska ja tietävä opas ja opin käynnillä paljon Vähänkyrön alueesta ja sen historiasta. Ympäristö on täällä todella kaunista ja inspiroivaa, hän sanoo.
Pläkkyrimuseossa vieraillessa Alho intoutui leikkaamaan varastosta löytyneistä jämäpaloista kukka-aiheisia muotoja. Ne löytävät paikan Cafe Kanttorilan pihapiiristä.
– Viime päivinä olen tutustunut Vähäänkyröön laajemminkin. Kierrellessä olen kuvannut videoita mielenkiintoisissa paikoissa, kuten hylätyllä huoltoasemalla, joen varrella ja Kirkkosaaressa.
Elämän pyhyyttä
Alho viettää Vähässäkyrössä kaikkiaan kaksi viikkoa. Hän käsittelee taiteessaan usein ympäristöasioita, eläinoikeuksia, luontosuhdetta ja leikkisyyttä.
– Veistoksissa ja installaatioissa käytän luonnon- ja kierrätysmateriaaleja. Aiemmin olen tehnyt tekstiilitaidetta kierrätetyistä kankaista ja langoista. Veistoksissa olen käyttänyt muun muassa muoviroskaa, Alho kuvailee.
Alho installoi Vähänkyrön vierailunsa aikana hyönteisaiheisen Pyhä tanssi -taideteoksen, joka on kesän ajan Cafe Kanttorilassa. Teoksessa on käytetty luonnonmateriaalien lisäksi pläkkipellin hieman ruosteisia jämäpaloja.
Tarina teoksen takana kertoo elämän pyhyydestä ja kaikenlaisten elämänmuotojen kunnioittamisesta, riippumatta niiden hyödystä ihmisille.
– Jo lapsena hyönteiset, kasvit ja luonto olivat minulle rakkaita. Löysin ne myöhemmin uudelleen ja olen tutkinut paljon hyönteisiä. Omaa ajatusmaailmaa on mahdollista muuttaa ja voi opetella, että ei pelkää hyönteisiä, vaan kokee rakkautta ja empatiaa niitä kohtaan, Alho pohtii.
Luovia lapsia
Alho on pitänyt Vähässäkyrössä myös erilaisia luonto- ja ötökkäaiheisia maksuttomia taidetyöpajoja. Kuluvalla viikolla Kirkonmäellä järjestetään lasten viikko, jossa on luvassa luontopalapeli ja mielikuvitusötököitä.
Alhon mukaan lapset ovat todella luovia, kun siihen annetaan mahdollisuus.
– Talvella luin artikkelin, jossa kerrottiin, miten tällainen kulttuuri katoamassa ja että mielikuvitusystävät ovat jo uhanalaisia. Käymmekin nyt lasten kanssa tutustumassa lähiympäristön ötököihin ja retken inspiroimana piirrämme omia mielikuvitusötököitä, Alho sanoo.
Takaisin taiteeseen
Taide oli Alhollekin tärkeää lapsuudessa. Se kuitenkin jäi ja kesti kauan ennen kuin Alho palasi uudelleen taiteen pariin.
– Ennen Kankaanpäätä olin puoli vuotta kansalaisopiston kuvataidelinjalla Inkeroisissa. Halusin kokeilla, miltä taide tuntuu pitkän ajan kuluttua ja sen jälkeen onkin ollut sitten menoa, Alho iloitsee.
Maaliskuussa Alho osallistui entisellä kommuuniporukalla Rauhankadun ex-kommuuni -yhteisnäyttelyyn Kankaanpään galleriassa. Kommuuni muuttui viime marraskuussa nopeasti entiseksi talon sytyttyä tuleen.
– Elokuun 8. päivä olen puolestaan esiintymässä ja juontamassa Tampereen Hirvitalolla perfopiknik-tapahtumassa. Esiinnyin Kulttuuriyhdistys Pumpun tapahtumassa myös viime marraskuussa yhdessä meksikolaisen ystäväni kanssa, Alho kertoo.
Raija Koivisto
