Vaasalaiset Katriina Koskiniemi-Väisänen ja Hannele Yliaho ovat jumpanneet Vaasan puistoissa kohta vuoden päivät, välillä kelejäkin uhmaten.
– Innostuin heti, kun lähdin Katriinan kanssa kokeilemaan. Kesän ajan kävin hänen vetämissään puistojumpissa. Kun jumpat koulujen alkaessa päättyivät, mietimme, miten jatkaisimme, Yliaho kertoo.
Koskiniemi-Väisänen alkoi heti koronarajoitusten tullessa voimaan viime vuoden maaliskuussa järjestää ulkojumppia.
– Tällä hetkellä ryhmäkoko on vakio, mutta koska aina joku on estynyt, satunnainen kulkijakin voi hypähtää joskus mukaan, Koskiniemi-Väisänen sanoo.
Hän uskoo puistoissa häärivän naisporukan herättäneen jonkin verran huomiota.
– Joskus olen huomannut, että ohikulkijat ovat ottaneet kuvia ja videoita. Poliisitkin ovat käyneet kerran paikalla, Koskiniemi-Väisänen nauraa.
– Jos minä tupsahtaisin Suomeen talvipakkasilla, ja näkisin ihmisten jumppaavan ulkosalla, voisin ehkä pikkuisen ihmetellä. Onhan meillä näitä eksoottisia lajeja, kuten muun muassa avantouinti, akankanto, saunominen ja suohiihto. Ulkojumppa sopii hyvin joukkoon, hän jatkaa.
Jumpasta henkireikä
Yliaho nauttii voidessaan jumpata ulkona, se tuo hänen mukaansa mukavaa vaihtelua sisätiloissa tehtävään etätyöhön.
– Saamme raitista ilmaa, teemme jotain fyysisen ja henkisen työkuntomme hyväksi ja kerran viikossa tapaamme ihmisiä, joka onkin tänä päivänä aika mahtava juttu, hän heittää.
Viikoittaisesta jumpasta on Yliahon mukaan tullut monelle tärkeä henkireikä, josta ei mielellään jäädä pois.
– Yhdessä liikkuminen on auttanut kestämään tätä koronarajoitusten aikaa, hän toteaa.
Ryhmä on kokoontunut keppiensä kanssa eri puolilla kaupunkia.
– Kesällä usein vankilanrannassa ja syksyllä koulujen pihoissa ja kirkon puistossa. Olemme yrittäneet olla herättämättä liikaa huomiota, mutta ihan huomaamatta ei voi keppien kanssa heilua, Yliaho nauraa.
– Onneksemme saamamme huomio on ollut lähinnä positiivista ja aina silloin tällöin muutama ohikulkija on hypännyt lennosta mukaan kokeilemaan taivutus- tai askelliikkeitä kanssamme, hän lisää.
Ei huonoja säitä
Vuosi sitten Yliaho ei osannut kuvitellakaan, että jumpata voi pihalla läpi vuoden.
– Ja että se on vielä näin hauskaa. Moni meistä ei halua enää palata sisälle jumppaamaan, koska pihalla jumpatessa yhdistyy niin monta hyvää asiaa, hän kehuu.
– Talvella pitää välillä ottaa toinen takki pois ja muutaman minuutin kuluttua laittaa takaisin päälle, mutta se ei haittaa, korkeintaan vähän hidastaa, Yliaho jatkaa.
– Ei ole huonoja säitä, on ainoastaan vääriä asuvalintoja, Koskiniemi-Väisänen lisää.
Yliaho kertoo ennen ulkojumppaa kokeilleensa keppijumppaa vain muutaman kerran.
– En aiemmin innostunut ryhmäliikunnasta enkä oikein salitreeneistäkään. Tämä on kuitenkin koukuttanut minut ja monet muutkin meidän ryhmästämme, hän kertoo.
– Katriina on erinomaisesti tsempannut meitä, laatinut tempon ja liikesarjat sään mukaan. Sitoudumme aina 10 kertaa kerrallaan ja sen jälkeen arvioimme halukkuutta jatkaa. Uskon, että jatkamme myös koronarajoitusten purkamisen jälkeen, Yliaho jatkaa.
Miljöö kohdillaan
Yliaho toivoo, että ympärivuotisesta ja ohjatusta ulkoliikunnasta tulisi uusi trendi.
– Sitä varten tarvitaan vain riittävästi sopivia alustoja ja alueita lähelle kaupungin keskustaa, jotka mahdollistavat turvallisen liikkumisen ja sopivat eri lajien harrastajille, hän toteaa.
Syntyperäisenä vaasalaisena hän sanoo nauttineensa eri puolilla kaupunkia jumppaamisesta.
– Meillä on aina käytössämme Vaasan kaunein jumppasali. Tunnelma, valaistus, ilmastointi ja miljöö ovat aina kohdillaan, Yliaho sanoo hymyillen.
Katja Lahti
