Jalkaväkisotilaan tarkat muistelmat tallentuivat kirjaksi

Vaasalainen sotaveteraani Valter Nyman kulutti jatkosodassa monet kengät ja yhden mustekynän. Vaiva tallentui lopulta kirjan kansien väliin, kun kirja Infanteristen - mosatramparen näki päivänvalon toukokuun alussa.

Nyman kertoo kirjoittaneensa muistiinpanot yhdellä ja samalla kynällä, joka kului sodan aikana parin sentin pituiseksi. Hänelle kertyi päiväkirjamerkintöjä lähes 900 sivua, 1 314 päivältä.

– Kirjoitin sodassa jok’ikinen ilta. Minua ajoi eteenpäin sisäinen pakko kirjoittaa siitä, mitä ympärilläni tapahtui. En silloin ajatellut tekstien julkaisemista, Nyman kertoo.

Päiväkirjat säilyivät

Kolme mustakantista päiväkirjaa täyttyi Jalkaväkirykmentti 13 kuuluneen jalkaväkimiehen merkinnöistä. Joinakin päivinä ”Ei tapahtunut mitään erikoista” tai ”Kukaan ei saanut kirjettä kotoa”.

Toisina päivinä mies kirjoitti iltahämärässä parin sivun verran tekstiä. Jatkosota alkoi 25.6.1941.

Ote Nymanin päiväkirjasta: 10.6.1941. Tiistai. Miekkailuharjoituksia kiväärinpistimellä. Pistin, pitkä pistin. Jatkoimme erilaisin harjoituksin koko päivä. Saimme ilta-aterian normaaliin aikaan. Kun tavallisesti olisi iltaa kohti rauhoittunut, tulikin valtava kaaos. Kaikki tarpeisto piti pakata, tehtiin muodostelma ja tarkastus. Siihen asti olimme ajatelleet, että se oli rankaisu tai harjoitus. Nyt meitä käskettiin ottamaan esiin siviilivaatelaatikot, joihin laitettaisiin osoitteet ja lähetettäisiin kotiin. Silloin aloimme ymmärtää, että tulisi liikkeellelähtö.”

– Kerroin asiat niin kuin ne olivat, mitään kaunistelematta. Useimmiten elämä siellä oli yksinkertaisesti kamalaa. Korsussa oli välillä 10-20 senttiä vettä lattialla. Oli tuuria, että päiväkirjat säilyivät kuivina, hän jatkaa.

Nymanilla oli rintamalla mukanaan myös kamera, jolla hän tallensi 276 valokuvaa.

– Aloitin valokuvaamisen ennen rintamalle menoa ja jatkoin harrastustani siellä. Kentällä kuvaaminen oli haasteellista jo siitäkin syytä, että yhteen filmiin mahtui vain kahdeksan kuvaa, hän muistelee.

Suomenkielinen versio

Nyman piirsi myös karttoja taistelu- ja leiripaikoilta. Niitä kertyi 138 kappaletta. Viime vuosien aikana hän on digitoinut kaiken materiaalin. Runsaasta materiaalista koostettiin reilu 500-sivuinen kirja.

– Aktiivisessa työryhmässä olivat minun lisäkseni Karl-Erik Källström ja Gunwor Pått. Kirja julkaistaan aluksi ruotsinkielellä, kertoo reservin ylivääpeli ja entinen rauhanturvaaja Jouni Lilja.

– Nyman ei halua kirjasta tuloja, joten ne sijoitetaan suomenkieliseen painokseen, hän jatkaa.

Pitkään Vaasan veteraanitoiminnassa mukana ollut Lilja toteaa, että Nymanin päiväkirjojen, kuvien ja karttojen kaltaista hienoa materiaalia ei ole ennen tullut vastaa.

– Ei voi kuin kiittää häntä siitä hienosta työstä, mitä hän teki sodassa ja vielä sen jälkeenikin Isänmaan hyväksi, Lilja sanoo.

Hän sanoo nostavansa hattua veteraanille, joka reilu 90-vuotiaana osti tietokoneen ja opetteli aineiston digitoinnin.

– Oli kunnia saada olla mukana tässä projektissa. Suomi 100-juhlavuonna heräsi ajatus, että aineisto pitää saada kirjaksi tuleville sukupolville.

Kunnia olla mukana

Talkootyönä tehdyn kirjan on editoinut Alf Burman. Taitosta vastasivat Vamian medialinjan opettaja Timo Väre yhdessä opiskelijoiden Sadri Burjanin ja Kristopher Kosken kanssa. Väre kertoo poikien nostaneen kätensä pystyyn heti, kun hän oli tiedustellut halukkaita mukaan projektiin.

– Oli jotenkin liikuttavaa, että kaikki kiinnostusta osoittaneet olivat ulkomaalaistaustaisia. He kertoivat olevansa kiinnostuneita Suomen sotahistoriasta.

Burjanin ja Koski sanovat yhteen ääneen, että oli suuri kunnia saada osallistua kirjantekoprosessiin. Hei toivovat saavansa olla mukana tekemässä suomenkielistäkin versiota.

– Tapasimme työryhmän yhdeksän viikon taittorupeaman aikana muutaman kerran, joten he tulivat tutuiksi. Kyselimme heiltä sodasta ja muusta, kertoo Koski.

Katja Lahti