Isoja tunteita ja ihmisyyttä

– Onpa mukava olla täällä, huikkaa Tomas Djupsjöbacka Vaasan kaupunginorkesterille. Alkutervehdyksen jälkeen vieraileva kapellimestari riisuu huivin kaulastaan ja tarttuu tahtipuikkoon. On aika aloittaa 100% Beethoven -konsertin ensimmäiset harjoitukset.

Konsertti soi Vaasan kirkossa torstaina lokakuun ensimmäisenä päivänä. Perjantaina konsertti pidetään vielä Munsalan kirkossa, Uudenkaarlepyyn Munsalassa.

Djupsjöbackan mukaan luvassa on dramaattinen ja tunnepitoinen musiikkielämys pohjalaisyleisölle.

– Ei tosiaan mitään nynnyilyä, vaan isoja tunteita ja ihmisyyttä, hän kuvaa.

Egmont on pihvi

Tänä vuonna Beethoven on soinut taajaan konserteissa meillä ja maailmalla säveltäjämestarin syntymän 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Vaasan kaupunginorkesterin tulevan konsertin ohjelmistoon ei ole valittu tuttuja ikihittejä, viidettä ja yhdeksättä sinfoniaa, vaan harvoin kuultuja helmiä.

– Ohjelmiston ”pihvi” on Goethen näytelmään perustuva Egmont-musiikki.

Saksalaisen klassikkokirjailijan 26-vuotiaana kirjoittama näytelmä on tarina vapauden kaipuusta ja kansallisesta itsenäisyydestä. Egmont on myös marttyyrikertomus kansansa puolesta kuolevasta sankarista.

Goethe sai innoituksen näytelmäänsä kuultuaan tositarinan miehestä, joka johti flaamilaista vastarintaliikettä espanjalaista hallintoa vastaan. Mies päätyi mestauslavalle. Beethoven puolestaan innostui Goethen näytelmästä, koska hänen sukujuurensa olivat flaamilaiset.

Dramaattista tarinaa ei konsertissa tulkita pelkästään sävelten siivin. Mukana on kertoja, näyttelijä Mats Holmqvist.

Kokkolassa luomutilaa pitävä näyttelijä on yleisölle tuttu kasvo esimerkiksi monista Wasa Teaterin näytelmistä ja musikaaleista.

Helsinkiläiset Vaasassa

Konsertin solistivieras on sopraano Reetta Haavisto, joka konsertin Egmont-osuudessa tulkitsee tämän rakastettua, Glärcheniä.

Haavisto luonnehtii Grärcheniä naiseksi, joka ihailee miesten sotaisaa maailmaa ja haluaa seistä rakkaansa rinnalla tasaveroisena loppuun asti.

– Varmasti tarina oli aikaansa edellä kovasti aikanaan ja toisaalta tasa-arvo- ja sukupuolikysymykset ovat ajankohtaisia aina vaan, Haavisto miettii.

Tomas Djupsjöbacka ja Reetta Haavisto asuvat kumpikin Helsingissä.

– Emme tunne toisiamme entuudestaan, mikä on vähän hassua, koska pienethän Suomen klassisen musiikin piirit ovat, Haavisto hymyilee.

Torstain konsertti on Haavistolle myös ensimmäinen soolokonsertti Vaasassa.

Tomas Djupsjöbacka muistelee esiintyneensä Vaasassa nelisen vuotta sitten.

Kulttuurinnälkä kasvoi

Djupsjöbacka aloitti musiikkiuransa sellistinä, mutta vähitellen orkesterin johtaminen alkoi kiehtoa yhä enemmän.

– Sellistin ja kapellimestarin työt menevät kausiluonteisesti, tänä syksynä on ollut enemmän johtamista, hän sanoo.

Djupsjöbacka ja Haavisto saivat luonnollisesti tuntea koronan kurimuksen kalentereissaan.

Hiljainen kevät ja kesä ovat heidän mielestään kirkastaneet elävän musiikin merkityksen niin muusikoille kuin yleisöllekin.

– Nyt syksyn keikoilla on tullut vahva tunne, että yleisö todella nauttii. Striimauksilla on paikkansa, mutta elävää musiikkia ne eivät voi korvata. Live on aina live, siinä on se tietty magia, Djupsjöbacka pohtii.

Koronahiljaisuus kasvatti Haaviston kulttuurin nälkää.

– On ollut mahtavaa käydä taas vaikkapa taidemuseoissa. Ja konserteissa, myös ihan kuulijana. Ja nyt kun lippuja on vähemmän myynnissä, tulee tosi hieno tunne, kun saa kalastettua itselleen sellaisen.

Anna-Leena Ekroos