Geokätköily on nykyajan aarteenetsintää

VIIKON VIERAS: Mikä saa aikuisen miehen rämpimään metsässä pakasterasian perässä? No tietysti geokätköily, ulkoiluharrastus, joka yhdistää GPS-paikannustekniikan ja internetin nykyaikaiseksi aarteenetsintäharrastukseksi, paljastaa Veikkaalassa asuva Esko Aspholm.

Aspholmin Vaasassa sijaitseva geokätkö nimettiin äskettäin parhaaksi Suomessa vuonna 2012 piilotetuksi kätköksi.

Tunnustus oli hänen mukaansa iso ja mieluisa yllätys.

– Yleensä nämä menevät Etelä-Suomeen. Antaahan se potkua harrastukseen, mutta luo myös paineita. Enää ei riitä filmipurkki kivenkolossa, kätköstään myös Pohjanmaan parhaan tradikätkön palkinnon saanut harrastaja naurahtaa.

Koukuttava harrastus. Geokätköily on suhteellisen nuori laji. Ensimmäinen dokumentoitu GPS:n avulla sijoitettu kätkö piilotettiin Amerikassa vuonna 2000. Nyt maailmalla on jo kaksi miljoonaa aktiivista geokätköä yli sadassa maassa ja kaikilla mantereilla.

Suomessa aktiivisia kätköjä on noin 23 000, harrastajia noin 25 000. Suomalaisille geocache.fi-sivuille on rekisteröitynyt noin 6 000 vähintään sata kätköä löytänyttä harrastajaa. Vaasan seudulla lajin parissa puuhailee muutama sata innokasta.

Vajaa viisi vuotta sitten työkaverin esimerkistä geokätköilystä innostunut Aspholm kuvaa harrastusta koukuttavaksi.

– Ensimmäiset parikymmentä kätköä kun oli etsinyt, sitten se oli menoa. Viehätys piilee siinä, kun löytää hyvin piilotetun kätkön. Ja näkee hienoja paikkoja, ihan kotinurkillakin.

Pelkästään kotinurkilla ei yhteensä 8 700 kätköä löytänyt mies ole kuitenkaan viihtynyt. Löytöjä on yli 30 maasta, monituiset Amerikasta, kaukaisin Etelä-Koreasta.

– Matkustaisin muutenkin, mutta kätköjen määrä vaikuttaa kohteen valintaan. Onhan tämä vähän kuin sairaus, johon ei ole hoitoa.

Kätköstä toiseen. Kullakin geokätköllä on netissä oma kätkökuvaus. Nettiin myös logataan löydöt. Yleisimmät kätkötyypit ovat perus- eli tradikätkö, multi- eli monikätkö sekä mysteerikätkö.

Tradikätkössä koordinaatit osoittavat sijainnin suoraan. Multikätkön löytäminen edellyttää käymistä useammassa paikassa. Mysteerikätkön löytämiseksi on ratkaistava jokin pulma tai ongelma.

– Erilaiset kätkömahdollisuudet ovat miljoonat.

Kätköjen koko vaihtelee vajaan kahden sentin korkuisesta metallisesta nanopurkista talon lisärakennukseen.

– Kaikki sisältävät vähintään lokikirjan, useimmat myös kynän.

Vaikeusasteen mukaan yhdestä viiteen tähteen luokiteltuja kätköjä löytyy niin kaupungista, metsistä kuin saaristostakin. Aspholmin mielestä paras kätkö on sellainen, jota ulkopuolinen ei kätköksi edes tajua.

Asiantuntijalle merkit ovat kuitenkin selvät, esimerkiksi kivet on voitu pinota tietyllä tavalla.

– Puhumme geosilmästä. GPS taskussa ei riitä, tarvitaan myös silmiä ja älliä. Aina joskus iskee puusilmä. Ei vaan näe. Ja se vasta miestä syö, kun joku kokematon löytää ja itse ei, Aspholm tilittää.

Ei mitään järkeä. Palataan vielä Aspholmin toukokuussa 2012 julkaisemalle kätkölle. Se on helposti lähestyttävä mutta vaikeasti avattava. Sillä on myös hauska nimi, Eihän tässä ole mitään järkeä. Mistä moinen?

– No eroaahan tämä työpaikan romulavalta löytyneestä metallista koostettu järkäle alkuperäisestä ideasta, vedenpitävästä pikku purkista. Hitsasin tätä töissä iltaisin. Pari kuukautta siinä meni.

– Sitten joku etsii ja löytää, merkkaa käyneensä ja unohtaa. Vaikka tunnustuksesta päätellen on ilo todeta, ettei tätä kätköä ihan niin helposti unohda, mies myhäilee.

Kiinnostuitko? Klikkaa sivuille www.geocache.fi ja www.geocaching.com.

Satu Grönroos