Elokuva syntyi vanhenemisen pelosta

I have lived -lause käynnisti tapahtumaketjun, jonka lopputuloksena syntyi ohjaaja-käsikirjoittaja Pamela Tolan Teräsleidit-elokuva. Mistä kaikki sitten oikein lähti?

Palataan ajassa hieman taaksepäin.

– Kymmenen vuotta sitten päähäni piirtyi kuva elokuvasta, jossa nainen oli juuri haudannut miehensä takapihalleen. Kuvitteellisen elokuvan nimi oli I have lived. Aloin purkaa kuvaa päässäni, ja minulle heräsi ajatus: voisinko itse kahdeksankymppisenä katsoa peiliin ja todeta, että I have lived, olen elänyt?, Tola taustoittaa.

Kuva ei jättänyt Tolaa rauhaan, ja lopulta hän päätyi kertomaan ajatuksistaan tuottaja Aleksi Bardylle. Tola oli itse varovainen ja skeptinenkin, mutta Bardy innostui, ajatuksista tehtäisiin elokuva. He käsikirjoittivat sen yhdessä, ja Tola ohjasi.

Pelot luovuuden lähteenä

– Miten minä muka osaisin kertoa vanhempien naisten tarinan uskottavasti?

Ajatus jarrutteli nyt 38-vuotiasta Tolaa. Hyvään käsikirjoitukseen vaaditaan syvyyttä, ja ohjaajan on saatava kohtaukset näyttämään todenmukaisilta. Tola mietti, onnistuisiko se ilman omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla vanha?

Toisaalta ajatus vanhempien naisten tähdittämästä elokuvasta oli houkutteleva, heitä kun ei näy elokuvakentällä tarpeeksi. Näyttelijöille hoetaan, että yli nelikymppisille naisille ei ole enää rooleja.

– Lisäksi oma pelkoni vanhenemista kohtaan oli tärkeä eteenpäin ajava voima tämän elokuvan kanssa. Edes kuolema ei ole pelottanut minua niin paljon kuin vanheneminen. Mielikuvissani vanhenemiseen on liittynyt kärsimystä, rapistumista ja yksinäisyyttä, Tola kertoo.

– Koska vanhenemista ei kuitenkaan pääse pakoon, tarvitsin keinon käsitellä asiaa. Median luoma kuva vanhuudesta on usein yksipuolista, ja siihen omat kauhukuvat ovatkin varmasti osin perustuneet. Elokuvan myötä halusin tuoda esiin erilaisia, todenmukaisia kuvia vanhuudesta, hän jatkaa.

Todellisia teräsleidejä

Elokuvan pääosissa nähdään Leena Uotila, Seela Sella ja Saara Pakkasvirta. Kolmikko muodostaa värikkään sisarustrion, joka totisesti näyttää katsojalle, että vanhustenkin elämässä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Tarina alkaa hämmentävästä tilanteesta, jossa on jotain samaa kuin Tolan kymmenen vuoden takaisessa mielikuvassa: Leena Uotilan hahmo Inkeri on lyönyt miestään teflonpannulla päähän, ja nyt mies lojuu kuolleena olohuoneen matolla.

Tilannetta seuraa mielenkiintoinen tapahtumasarja. Ikäihmiset heittäytyvät suorastaan räävittömiksi ja musta huumori kukkii. Tabuja nostetaan pöydälle. Virkistävää on, että tarina ei pääty perinteisen onnellisesti.

– Tämä ei ole elokuva vanhuksille, vaan ihan kaiken ikäisille. Halusin nostaa esiin nimenomaan sellaisia teemoja, joihin voivat samastua niin vanhat kuin nuoretkin, ohjaaja painottaa.

Teräsleidit on Pamela Tolan toinen ohjaus. Ensi-iltansa elokuva sai 3. tammikuuta.

Emilia Lehtonen