Vuodesta 1988 Kuntsin Säätiön asiamiehenä ja intendenttinä toimineella Anne-Maj Salinilla on pitkä perspektiivi sekä säätiön että sen hallinnoiman Kuntsin taidekokoelman historiaan.
Salin on kirjoittanut vastikään ilmestyneen kirjan Simon suosikit - Kuntsin Säätiö 50 vuotta.
Näyttelyn arvovieraat
Kun Kuntsin säätiön omistamat taideteokset olivat 1970-80-luvuilla esillä Vaasan kauppaoppilaitoksella, kokoelman intendenttinä toimi aluksi lehtori Siru Ulkuniemi ja Salin muun muassa oppaana.
– Kuntsin kokoelma oli yksi kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä, jonne arvovieraat lähes poikkeuksetta tuotiin. Kun presidentti Kekkonen vieraili Vaasassa vuonna 1979, hän halusi aivan välttämättä päästä näkemään kokoelmanäyttelyn, Salin kertoo.
Kuntsin kokoelmaan kuuluu nykyään Kekkosen itsensä luoman hauskan, puisen omakuvan pohjalta tehty serigrafia. Myös presidentti Mauno Koivisto puolisoineen kävi Vaasan vierailun yhteydessä tutustumassa kokoelmaan vuonna 1983.
– Kauppaoppilaitoksella vierailtiin usein. Välillä siellä kävi ryhmiä bussilasteittain ja näyttely oli avoinna kesäisinkin, vaikka oppilaitos oli kiinni, Salin muistelee.
Taiteen edelläkävijä
Kuntsin kokoelma asetettiin ensimmäisen kerran esille julkiseen tilaan helmikuun 2. päivä 1970. Se on Suomen kuvataiteen ja kulttuuripolitiikan historiassa merkittävä taitekohta.
– Kuntsin säätiön kokoelma on ensimmäinen pysyvästi esille ja kaikkien nähtäväksi asetettu suomalaisen nykytaiteen kokoelma, Salin sanoo.
Simo Kuntsin aikalaisten ja kollegoiden, taiteenkeräilijöiden Sara Hildénin ja Maire Gullichsenin vastaavat taidekokoelmat tulivat esille hieman myöhemmin. Sara Hildénin taidemuseo avautui Tampereella vuonna 1975 ja Gullichsenin kokoelmien pohjalta perustettu Porin taidemuseo vuonna 1981.
– On muistettava, että Kuntsin säätiö toimi museon tavoin jo kauppaoppilaitoksella eli jo ennen kuin Kuntsin modernin taiteen museo avattiin vuonna 2007, museon perustavana museonjohtajan toiminut Salin painottaa.
Legendaarinen kolmikko
Simo Kuntsi toimi aikanaan suomalaisen nykytaiteen keskiössä. Niin Kuntsi, Gullichsen kuin Hildénkin kuuluivat Nykytaide ry yhdistykseen, joka oli keskeinen toimija suomalaisen kuvataiteen kentällä.
– Kirjaa kirjoittaessani ymmärsin, miten äärimmäisen suuri merkitys Simo Kuntsilla on ollut suomalaisen nykytaiteen institutionaalistumisessa Sara Hildénin ja Maire Gullichsenin rinnalla.
Se, että Simo Kuntsi halusi kokoelmansa esille nimenomaan kaikille avoimeen julkiseen tilaan, kertoo paitsi keräilijästä itsestään myös 1970-luvun kulttuuripoliittisesta muutosajasta.
– Tuolloin taide haluttiin demokratisoida. Syntyi muun muassa aluetaidemuseojärjestelmä ja taidekasvatus alkoi kehittyä osaksi museotyötä. Kuntsin Säätiö huomasi tämän ja alkoi toimia sen mukaisesti.
Kokoelman keräilijällä oli myös henkilökohtaisia syitä ja toiveita kokoelmansa suhteen.
– Ei Simo Kuntsi halunnut kokoelmaansa varastoon. Hän halusi nimenomaan pysyvän julkisen nykytaiteen kokoelman, Salin sanoo.
Nykyään Kuntsin kokoelmasta järjestetään kolmen vuoden välein suurempi, säätiön kuratoima näyttely Kuntsin modernin taiteen museossa eli nyt esillä olevan juhlanäyttelyn jälkeen seuraavan kerran vuonna 2024.
Kuntsin säätiö toimii edelleen aktiivisesti ja kartuttaaa kokoelmaansa. Säätiö voi tuottaa näyttelyitä kokoelmastaan muuallekin kuin Vaasaan.
Pia Timberg
