Bomullsängeln kutoutui romaanista suoraan näyttämölle

Ruotsinsuomalaisen kirjailijan Susanna Alakosken neliosaisen romaanisarjan aloittava, Vaasan Palosaarelle sijoittuva Bomullsängeln (suom. puuvillaenkeli) on sovitettu poikkeuksellisen nopeasti näyttämölle.

Romaani Bomullsängeln ilmestyi elokuussa tänä vuonna. Samanniminen näytelmä saa ensi-iltansa Wasa Teaterin isolla näyttämöllä 23. marraskuuta.

Hildan tarina

Bomullsängeln-näytelmän päähenkilön Hildan tarinassa on kaikuja Alakosken äidinäidin Hilda Vainionpään elämäntarinasta. Äidinäiti työskenteli neljä vuosikymmentä kutojana Vaasan puuvillatehtaalla. Alakoski on kertonut, että äidinäiti ei puhunut työstään eikä kirjailija tullut kysyneeksi.

Arkistoja tutkimalla hän selvitti, millainen pienoisyhteiskunta puuvillatehdas ympäristöineen oli.

– Aihe sopi loistavasti Wasa Teaterin juhlavuoden ohjelmistoon, teatterinjohtaja Åsa Salvesen sanoo.

Itse näytelmä on suuri kollektiivinen tarina 1900-luvun ensipuoliskolta ajalta, jolloin talonpoikaiselämä kohtasi teollistuvan maailman. Se on kertomus tehtaasta, sen työläisistä, päähenkilöistä Hildasta ja Hellistä ja heidän lähtökohdistaan maaseudulla, ja kertomus naisista politiikan, moraalin, kirkon ja lakien puristuksessa. Se on tarina naisasialiikkeestä, luokkataistelusta, ystävyydestä ja rakkaudesta.

Poikkeuksellinen syntytapa

Yleensä ensin kirjoitetaan romaani, josta sitten dramatisoidaan näytelmä. Nyt romaani ja näytelmä syntyivät samanaikaisesti.

Näytelmä syntyi lopulta pala palalta, sitä mukaa kun Alakoskelta syntyi tekstiä. Teatterilaiset olivat alusta asti tiiviisti mukana syntyprosessissa.

– Ei kuulosta kovin järkevältä dramatisoida romaania yhtä tahtia sen kirjoittamisen kanssa. Tai alkaa ohjata keskeneräistä käsikirjoitusta, näytelmän ohjaaja Ulrika Bengts miettii.

– Nyt se on kuitenkin tehty, ja Bomullsängeln on valmis lentoon, hän lisää.

Dramaturgi Annina Enckell pohtii puolestaan pohtii, miksi tällaista ei tehdä useammin.

– Toki aikataulu on ollut tiukka ja takaraivossa on jyskyttänyt huoli siitä, että kirjailija tekee äkkiä isoja muutoksia tarinaan.

Enckell korostaa kuitenkin, että romaani ja näytelmä ovat työskentelytavasta huolimatta kaksi eri teosta.

– Olen valinnut kohdat, jotka toimivat näytelmänä. Romaanin aika alkaa jo 1800-puolivälistä. Paljon materiaalia on pitänyt jättää pois, kuten esimerkiksi maatyön ja hylkeenpyynnin kuvauksia.

30 vuotta, 30 roolia

Yhdeksän näyttelijää, muun muassa Sannah Nedergård (Hilda) ja Ksenia Timoshenko (Helli) esittävät yhteensä 30 roolia. Näytelmä ulottuu 1920-luvulta aina 1950-luvulle. Enckellin mukaan aikajana on pitkä.

– Mutta historia kerrotaan pitkälti päähenkilön sisäisen maailman kautta ja on siten elävää.

Näytelmän toteutus on unenomainen, ei-realistinen. Lavastus on tyylitelty, puvustus samaten. Ensimmäisessä näytöksessä katosta roikkuu paksuja puuvillaköysiä.

– Ulkoinen kutoutuu saumattomasti yhteen sisäisen tunnemaiseman kanssa, ohjaaja Bengts sanoo.

Näytelmän musiikista vastaa Peter Hägerstrand. Musiikissa kohtaavat luonto ja teollinen. Rytmiä luovat kutomakoneen syke ja sen vastaparina luonnonäänet.

– Musiikissa kuullaan tuttuja 1930-luvun melodioita sekä tuloaan tekevän jazzin kaikuja, Hägerstrand sanoo.

Satu Grönroos