Elokuussa Vaasan Taiteiden yö juhlistaa 30-vuotista taivaltaan.
Esiintyjäkaartiin kuuluu tänäkin vuonna monitaiteellinen taideryhmä Sudenmorsiamet ja Weljet.
Tämän vuoden esitys päättää monta vuotta kestäneen sarjan, jossa jokaisen esityksen keskiössä on ollut yksi neljästä pääelementistä.
Tulevan esityksen elementtinä ja innoituksena toimii maa.
Ainutkertainen esitys
Ryhmän esityskokonaisuudessa on laulua, musiikkia, runoja, tanssia, tulitaidetta Kustaanlinnan uimarannan miljöössä.
Esitys on ainutkertainen, sillä se järjestetään vain yhden kerran.
– Esityksemme on täysin omavarainen. Tuotamme itse laulun sanat, sovitamme instrumenttimme omaan musiikkiin, teemme tanssien koreografiat ja kirjoitamme runot, kertoo ryhmän perustajajäsen Mirjam Silvén.
– Tämä on hyvin opettavainen tapa tehdä musiikkia ja taidetta. Parasta on vapaus toteuttaa itseään.
Mieleenpainuva kokemus
Esiintyjillä on haastattelussa mukana itse tehtyjä soittimia, muokattuja asuja ja maanläheistä rekvisiittaa. Keskellä päivää, ilman valmistelujakin näky on mieleenpainuva.
Keskellä istuva Silvén symboloi äitimaata, ja hänellä on päällään ruskea, nahkainen asu. Soittimiin on maalattu eläinten kuvia, hiekkaa valutetaan ontoilla puukouruilla ja tanssissa hyödynnetään vettä ja hiekkaa.
Maan elementti on toiminut innoituksena sanoituksessa, musiikin tunnelmassa ja puvustuksessa.
– Esitys on meidän näköisemme, sillä jokainen saa tuoda esitykseen oman panoksensa haluamallaan tavalla, kertoo Silvén.
Taianomaista tunnelmaa
Sudenmorsiamet ja Weljet on vuonna 1993 perustettu taideryhmä, joka tuottaa ja toteuttaa monialaisia esityskokonaisuuksia.
Ryhmä on esiintynyt Vaasan Taiteiden yönä lähes tapahtuman ensimmäisestä kerrasta lähtien.
Kustaanlinnan uimaranta on alkuperäinen esiintymispaikka, vaikka esityksiä on myöhemmin toteutettu muuallakin.
Tänä vuonna esitykseen saadaan mukaan alkuperäinen hiekka, meri ja metsä.
– Esityksemme, meren ääni, pimeä kesäilta, oma porukka ja hiljainen yleisö luovat taianomaisen tunnelman, kuvailee ryhmä.
Esiintyjät tuntuvat olevan yhtä innoissaan suunnittelusta ja harjoittelusta kuin itse esityksestä. Silvén toivoo myös, ettei esitys jää viimeiseksi.
Wiktoria Ripatti
