Äidille valkovuokkoja ruusujen sijaan?

Valkovuokko on yksi odotetuimmista kevään merkeistä. Tavallisesti toukokuun alkupäivinä kukintansa aloittava, leinikkikasveihin kuuluva valkovuokko jatkaa kukintaansa parisen viikkoa.

Harmittavan usein suurina mättäinä kukkiva kukka jää lähes huomaamatta, sillä kukka suosii varjoisaa kasvupaikkaa ja viihtyy siksi yleensä metsänpohjassa. Valkovuokkoa on jo kauan siirretty luonnosta puutarhojen kaunistukseksi.

Siemenistä ei siirtoa

Monet nykyisin luonnonvaraiset valkovuokkoesiintymät ovatkin peräisin siirtoistutuksissa, varsinkin pohjoisessa. Valkovuokkojen siirto puutarhaan on helppoa, jos niille on siellä sopiva kasvupaikka. Siirtoon tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Kukan juuret eivät kulje kovin syvällä, joten siirron onnistumiselle on hyvät edellytykset. Ravinteikkaaseen maahan siirretty valkovuokko jatkaa leviämistään tavattoman helposti maanalaisten versojen kappaleista, joten siirrettyä juurtakin voi jakaa jopa muutaman sentin mittaisiin osiin ja siten monistaa kasvia tai jakaa sitä useampaan kasvupaikkaan.

Kukinnan jälkeen kasvi kasvattaa yhden lehden, jonka turvin se valmistaa vararavintoa maanalaiseen varteensa. Siirrokkaasta on hyvä löytyä tämä lehti, jos siirto tehdään syksyllä.

Valkovuokko tekee myös siemeniä, mutta niistä ei kannata yrittää kukan siirtoa. Siirto todennäköisesti onnistuu, mutta siemenestä kasvatettu valkovuokko kukkii ensi kertaa 15 vuoden iässä. Siirretty tai jopa taimistolta ostettu valkovuokko yleensä menestyy myös luonnollista levinneisyysaluettaan pohjoisemmassa.

Helppo hoidokki

Oulun ja Lapin lääneissä istukas pitää kuitenkin hankkia taimistolta, sillä näillä alueilla valkovuokko on edelleen rauhoitettu. Siirretty valkovuokko on helppo hoidokki, se pärjää käytännössä omillaan. Varhaisena kukkijana sitä eivät myöskään kiusaa puutarhan muut kasvit.

Kukinnan jälkeen kuihtuva kasvi myös tekee kiltisti tilaa myöhemmille kasvustoille, joten valkovuokko sopii istutettavaksi jo olemassa oleviin kukkapenkkeihin.

Valkovuokon voi myös istuttaa purkkiin. Purkkivuokon voi tuoda äitienpäivän aikaan sisälle, jolloin kukka tuottaa iloa paljon pidempään kuin perinteinen, maljakkoon poimittu kimppu. Valkovuokkoruukkua pitää muistaa kastella, mutta seisomaan vesi ei saisi jäädä.

Kukinnan jälkeen ruukku kannattaa siirtää ulos ja vaikka kaivaa kukkapenkkiin, jolloin kukka talvehtii luonnollisesti ja on taas ensi keväänä valmiina tuotavaksi sisälle kukkimaan.

Varjojen sinivuokko

Sinivuokko on poistettu rauhoitettujen lajien listalta jo vuonna 2005, joten myös sen siirtoa kannattaa yrittää. Sinivuokon kasvua voi auttaa kalkitsemalla. Sinivuokko viihtyy kalkkipitoisilla mailla vielä valkovuokkoakin varjoisammassa ja taantuu nopeasti, jos menettää varjonsa esimerkiksi metsänhakkuun seurauksena.

Luonnollisesti sinivuokko leviää ainoastaan siemenistä, siemenien perään olevat muurahaiset toimivat kukan luonnollisena levittäjänä.

Jarno Keskinen