Vuoden urheilija on jo selvillä

Tällä viikolla valitaan, tai siis julkistetaan, jälleen Vuoden Urheilija. Vuosi 2018 oli aika harvojen menestystä, ja kun puhutaan Olympiavuodesta, on mahdollinen Olympiavoittaja vahvoilla.

Meriitit täytyy olla todella kovat, jos meinaa Olympiakullan voittaneen urheilijan päihittää.

Joukkueurheilu aliarvostettua

Iivo Niskanen voitti Pyeongchangissa 50km hiihdossa kultamitalin. Vaikka vuoden muut kilpailut menivät Niskaselta enemmän tai vähemmän heikommin, kulta Olympialaisten kuninkuusmatkalla on se, mikä tuo tullessaan myös Vuoden Urheilijan tittelin.

Tästä voi lyödä vetoa vaikka minkälaisesta potista tahansa.

Niskanen voitti jo viime vuonna tittelin yksinään, ja vuonna 2014 yhdessä Sami Jauhojärven kanssa, silloinkin Olympiavoiton turvin. Kun suoraan sanotaan, ei Niskasella ole todellisia uhkaajia tänä vuonna. Petra Olli lienee yksi vakavin uhkaaja.

Fakta vaan on, että vanhoillisena tunnetun äänestäjäkunnan parissa on joukkueurheilu hyvin aliarvostettua. Viimeksi 2001 on joukkueurheilija voittanut palkinnon, ja ylipäätään kautta aikain vain kahdesti.

Sami Hyypiä voitti Liverpoolin paidassa lähes kaiken mahdollisen vuonna 2001. Jari Litmanen voitti 1995, ja vaikka hän oli oman aikansa yksi parhaista jalkapalloilijoista koko maailmassa, Vuoden Urheilijan tittelin hänkin voitti vain kerran.

Vuonna 1996 Heli Rantanen voitti yhdellä heitolla Olympiakultaa keihäässä, vaikka Litmanen oli tuonakin kautena Mestareiden Liigan finaalissa Ajaxin mukana.

Onnea voittajalle

Jos asiantuntijat saisivat äänestää palkinnosta, mitä urheilutoimittajat eivät välttämättä missään mittakaavassa kaikki ole, voisi Lukas Hradecky olla palkinnon arvoinen.

Saksan Bundesliigan ehkä paras maalivahti on tällä hetkellä Suomen kovin joukkueurheilija, eikä häntä turhaan Saksassa valittu viime kauden päätteeksi Liigan parhaaksi maalivahdiksi.

Suomessa Hradecky rankataan tuskin edes top-5:een. Pekka Rinne voitti viime kauden päätteeksi NHL:n parhaan maalivahdin tittelin. Sekään ei varmasti riitä edes lähelle Niskasen äänimäärää.

Ei voi myöskään väheksyä Lauri Markkasen upeaa tulokaskautta NBA:ssa. Laurin kannalta on harmi, että hän pelaa umpisurkeassa joukkueessa, eikä yksin voi hankkia menestystä. Pelkästään noinkin suureen rooliin pääsy, ja menestyminen sarjassa ylipäätään, on sellainen asia mitä ylenkatsotaan menestystä janoavassa suomalaiskansassa.

Joukkueurheilijan tulee olla huippuvireessä kymmeniä kertoja vuodessa. Yhdellä onnistumisella ei joukkuelajin kautta koskaan tule valituksi Vuoden Urheilijaksi.

Onnea jo nyt Iivo Niskanen.

>>>>>>> Stashed changes