Onnea Valko-Venäjä

Tällä hetkellä urheilusta kirjoittaminen on kuin yrittäisi kertoa vitsiä kirkossa. Se ei tule onnistumaan. Mutta Valko-Venäjällä on kirjoitettu yksi sivu täyteen urheiluhistoriaa.

Se on Euroopan ainut maa, missä on ratkaistu jääkiekon mestari, ja jalkapallossakin kausi on käynnissä. Joko maassa ei ymmärretä, tai ei anneta ymmärtää globaalia tilannetta.

Yksi urheilu tällä hetkellä pärjää paremmin kuin koskaan. E-urheilu vetää joka ilta entistä enemmän väkeä vastaanottimien (lue: tietokoneen ruudun) ääreen.

Vuosi sitten vielä maailmalla naurettiin sille, miten ihmiset katsovat tietokonepelaamista kotisohviltaan, mutta tässä ajankuvassa tarjolla ei ole mitään muuta. Ellei seuraa Valko-Venäjän jalkapalloliigaa.

Tuulettaja itsekin jämähti olut kädessä katsomaan autourheilua virtuaalisena versiona, ja kas kummaa. Olut meni, ja samalla meni viisi tuntia sohvalla istuessa, katsellessa miten eri puolilla maailmaa asuvat ihmiset ajoivat virtuaalisia formuloita televisiossa.

Grafiikka toimi moitteetta, ja välillä tuntui kuin olisi katsonut oikeaa televisiolähetystä.

Säännöt roskiin

Parasta E-urheilussa on ehdottomasti taktiikoiden puuttuminen, tai niiden tietynlainen laiminlyönti. Kaikkea voi yrittää, ja sitähän tehdään! Toinen mahtava anti on selostajat. Usein selostajia moititaan tunteen tai asiantuntemuksen puutteesta, mutta E-urheilussa selostajat ovat kuin sen pelaajat.

Säännöt roskikseen, ja antaa palaa! Äärettömän pelotonta ja sensuroimatonta tunteen paloa, mikä olisi YLE:llä suora lopputilin paikka. Virtuaalimaailma on tässäkin poikkeus.

Vielä viime vuoden puolella olisin saanut nörttileiman otsaani tätä tehdessä, mutta nyt oloni on kuin kansallisankarilla. Olinhan todistamassa suomalaisen kuljettajan maailmanvalloitusta.

Jotain puuttuu

Oma maailmankuvani urheilusta on se, että kentälle jätetään hikeä, verta ja kyyneleitä. E-urheilijat ehkä hikoilevat lämpimässä huoneessa, verta tulee vain hiertyneistä sormista, ja kyyneleitä siitä kun äiti ei tuo ruokaa kellariin.

Nyt on ajankuvan myötä ajatukset heittäneet häränpyllyä. Parhaat E-urheilijat tienaavat pelkästään pelaamisesta enemmän kuin isojen yritysten toimitusjohtajat kuukaudessa. Ja nyt E-urheilijat ovat seuratuimpia urh.. okei, urheilijoita, mitä maa päällään kantaa.

Toden totta. Itsekin kaivoin vanhan pleikkarin kaapista ja lähdin haastamaan verkkopelin kautta muita kanssapelaajia. Pitihän se arvata että tässäkin lajissa turpaan tuli ja pahasti.

Kaikesta huolimatta, odotan aitoa urheilua kuin kuuta nousevaa, sillä vaikka miten viihdyttävää ja koukuttavaa E-urheilu on, siitä puuttuu urheilun syvin olemus. Katsomot.