Norjan juhlaa Oberstdorfissa

Kuten ennustaa saattoi, Norja oli täysin ylivoimainen maa juuri päättyneissä hiihdon MM-kisoissa. Vuonomaa voitti 31 mitalia. Lähes puolet kaikista 72 jaossa olleesta mitalista. Kultia oli 13. Vain kolmessa lajissa ei Norjaan mennyt yhtään mitalia. Aivan järjetöntä.

Murheellista mäkihyppyä

Suomen oli tyytyminen kolmeen mitaliin. Se on perinteiselle hiihto- ja mäkihyppymaalle pettymys, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana on nähty vain yhden pronssin kisojakin. Näin on käynyt 2013, 2015 ja 2019. Viimeksi kultaa on tullut 2015 Lahdessa, ja sitä ennen 2011.

Tässä valossa, ja odotuksiin nähden, kolme mitalia oli kuitenkin hyvä saavutus, eikä se Herolan kulta ollut kaukana. Mäkihypyn tilanne on kuitenkin murheellinen.

Vaasaan saatiin MM-mitalisti, kun Joni Mäki otti parisprintissä hopeaa. Joku ehti jo ehdottaa, että Gerbynmäki tulisi nimetä Joni Mäen mukaan. Olisiko se Mäkimäki tämän jälkeen?

Pullin potentiaali

Viikonlopun pommit tulivat yleisurheilun EM-hallikisoista. Tuliaisina oli kolme mitalia, joita ei kovin moni olisi voinut ennustaa.

Kristian Pullin potentiaali tiedettiin, ja mies onnistui oikeassa paikassa. Pronssihyppy 824cm on Suomen halliennätys. Se on vain kolme senttiä vajaa ulkoratojen ennätyksestä, jonka hän rikkoi viime kesänä.

Lotta Kemppisen hopea 60 metrillä oli nuorelta juoksijalta napakymppi, eikä Ella Junnilan huippuhyppy 196cm korkeudessa jää yhtään varjoon.

Nyt voi sanoa, että nuoret kisaajat eivät olleet kisaturisteja, ”hakemassa kokemusta” ja ”hyvää fiilistä”. Kovassa seurassa tuli kovia suorituksia ja maksimaalinen tulos.

Pelaajia reserviin

Sportin uusin vahvistus Luke Green kävi pelaamassa kaksi ottelua. Sen jälkeen mies pakkasi henkilökohtaisista syistä johtuen kassinsa ja palasi Kanadaan.

Nyt kun otteluruuhka on lyhyeen aikatauluun ympätyllä kaudella kovimmillaan, pelaajia tarvittaisiin reserviin. Kiekollisia puolustajia ei muutenkaan ole koskaan liikaa.