Muistakaa tekijöitänne

Matti Nykäsen poismenon jälkeen on joka päivä lehdissä ollut juttuja, miten eri ihmiset ovat järkyttyneitä mäkilegendan kuolemasta.

Tapaus on tietysti surullinen, mutta enemmän harmittaa tietynlainen kaksinaamaisuus asian ympärillä.

Matilla oli siviilielämässä paljon ongelmia. Useita avioliittoja, yhteenottoja lain kanssa, vankilatuomio, alkoholiongelma jne. Uran jälkeen myydyt mitalit, stripparikeikat, laulukeikat, mikään ei noussut isoa vitsiä suuremmaksi menestykseksi.

Veikkaan että Matilla oli tosiystävät vähissä.

Tuki uran jälkeen. Nyt kun Mattia ei enää ole, nousee esiin kaikkea hyvää ja hienoa Matista. Miten mahtoi olla uran jälkeen? Epäilen aivan toisenlaista.

Olisiko Suomessa syytä kunnioittaa niin urheilijoita kuin seuraväkeä huomattavasti nykyistä enemmän? Antaa ihmiselle tietynlainen tuki uran jälkeen.

Usein se ei vaadi sen suurempia, kuin satunnainen puhelinsoitto ja kuulumisten kysyminen, kutsua ottelutapahtumaan, tarjota kuppi kahvia tms. Usein uran jälkeen on isokin asia, kun entisten urheilijoiden ja seuraväen panosta muistetaan edes tällä tavalla.

Kultaakin kalliimpia. Miten te muistatte entisiä pelaajianne ja talkooväkeä? Nämä ihmiset ovat kultaakin kalliimpia, kun ovat joukkueessa tai seurassa mukana, mutta usein unohtuvat kun toiminta seurassa lakkaa.

Haastankin vaasalaiset ja lähikuntien seurat tämän vuoden aikana kontaktoimaan entisiä pelaajia ja seuraväkeänne. Olkoon se vaikka puhelinsoitto tai kahvien tarjoaminen.

Useankin vuoden jälkeen tällaiset pienet asiat lämmittävät enemmän kuin yksi tykkäys henkilön sosiaalisen median julkaisussa.

VPS-ikoni Reijo Nabbia jää ikävä. Hänellä oli aina aikaa vaihtaa pari sanaa jokaisessa VPS:n ottelussa, kun portilla kohdattiin.

>>>>>>> Stashed changes