Mahalasku Seefeldissä

Niinhän siinä sitten kävi, että utopistisista menestysodotuksista huolimatta Suomen maastohiihtäjien, yhdistetyn miesten ja mäkihyppääjien saldoksi Seefeldin MM-kisoista jäi vain Iivo Niskasen paraatimatkaltaan hankkima pronssinen mitali.

Mitaleita Itävaltaan lähdettiin metsästämään. Mitä niistä muista sijoista. Niitähän ei myöhemmin kukaan muista.

Ei siis sitäkään, että Iivo sijoittui yhdistelmäkisassa neljänneksi ja kisoissa totaalisesti epäonnistunut Krista Pärmäkoski pertsan kympillä neljänneksi.

Norjalaiset vastakkain. Tuulettajan mielestä sekä Niskanen että Pärmäkoski ahnehtivat kisoissa liikaa. Iivo olisi varsin hyvin voinut jättään yhdistelmäkisan väliin ja keskittyä paraatimatkalleen. Mikäli hän olisi näin tehnyt, pronssi olisi saattanut saada hieman kirkkaamman muodon.

Pärmäkoski vastaavasti olisi voinut jättää jonkin matkan hiihtämättä, mutta ahneus menestyä voitti mielen. Tuulettaja ehti jo Tour de Skin jälkeen todeta, että Pärmäkosken kohdalla on syytä huoleen.

Olihan hän jo paraatimatkallaan pertsan kympillä hiihtokuningattaresta Therese Johaugista puolisentoista minuuttia jäljessä. Se ei kuitenkaan huolettanut Pärmäkoskea, vaan hän noudatti itsepäisesti valmentajansa Matti Haaviston laatimaa suunnitelmaa ja keskittyi omissa oloissaan Italiassa kauden päätapahtumaan.

Johaug puolestaan oli jättänyt Tourin väliin ja norjalaiset harjoittelivat yhdessä ja kilpailivat toinen toistaan vastaan.

Tulokset näkyivät Seefeldissä. Ei Suomen miesten viestihiihtokaan kaatunut Matti Heikkisen osuuteen, vaikka Ylen kommentaattori ”kaikkitietävä” Sami Jauhojärvi rintaäänellä niin väittikin. Matti hiihti niin kovaa kuin pystyi. Hän totesikin entiselle kilpakumppanilleen kuultuaan tämän. ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”.

Kolmenkympin jälkeen Pärmäkoski syytti ”vaihtosuksiaan”. Itsehän urheilija on välineistään viime kädessä vastuussa.

Kilpailukokemusta

Mitalitilastossa Norja oli täysin ylivoimainen. 25 mitalia sen takasi. Saksa sai yhdeksän mitalia ja Ruotsi viisi. Venäjän kokonaissaalis oli kahdeksan. Sai Suomikin sentään pronssin.

Johaugista leivottiin oikeutetusti hiihtokuningatar ja miesten puolella ainakin Tuulettajaa ihastutti Johannes Kläbon hienot suoritukset. Suomella oli Seefeldissä 31 urheilijaa, joista kaksi yhdistetyn ja mäkihypyn varamiestä.

Kaikki saivat kahta varamiestä ja maastohiihtäjä Susanna Saapunkia lukuun ottamatta kilpailukokemusta. Kisoissa sairastellut Kerttu Niskanen olisi halunnut hiihtää myös vapaan kolmenkympin kisan, mutta se ei jostakin syystä sopinut päävalmentaja Haavistolle.

Kaikki ei siis sujunut niinkuin Strömsössä. Skismaakin Seefeldistä tihkuneitten tietojen mukaan esiintyi.

Nyt on siis kriisipalaverin paikka, vaikka Hiihtoliiton toiminnanjohtaja asiaa vähättelikin. Iivokaan ei enää halunnut hiihtää viittäkymppiä, vaan tekee sen viikkoa myöhemmin Oslon Holmenkollenilla.

Siellä ei maailmanmestaruuksia jaeta, mutta pääseehän sitä voittaessaan kättelemään Norjan kuningasta.

Veridopingia

Veridopingiltakaan ei Seefeldissä vältytty. Kaksi itävaltalaista, kaksi virolaista ja kazastanilainen maastohiihtäjä tunnustivat teon. Kaikkiaan jutussa on pidätetty yhdeksän henkilöä ja sen juuret ulottuvat aina Saksan Erfurthiin saakka.

Sieltä se suurin konna näytti löytyneen. Nyt odotetaankin sanktioita. Mutta ei hätää. Dopingista ryvettyneet ja kilpailukieltonsa kärsineet hiihtäjät ovat kysyttyjä erilaisten tiedotusvälineitten asiantuntijoiksi.

Näinhän on käynyt takavuosina ja nykyisin täällä Suomessakin.