Katajainen kansa nousee TV:n äärelle

Jälleen kerran on se aika vuodesta, kun jääkiekkoa seuraamaton kansanosa yhtäkkiä innostuu jääkiekosta. Onhan kyseessä MM-kisat!

Joka kylässä ja kuppilassa on kisakatsomoita, jokaisesta suomalaisesta kuoriutuu todellinen kiekkoniilo, ja lehtien palstat pullistelevat sankarileijonien tarinoita ja tapahtumia.

Nyt on sankariksi noussut Sebastian Aho. Kahdessa ottelussa hän on tehnyt 4+6 tehopistettä ja ne ovat saaneet kaikki suomalaiset lehdet hulluiksi, mutta rauhoitutaanpas vähän.

Suomi on pelannut kahta todella heikkoa kiekkomaata vastaan. Etelä-Korea ei saanut Suomen maalille edes yhtä monta laukausta, kuin Suomi teki maaleja heidän verkkoonsa.

Latvia oli heti alusta alkaen lyöty, eikä itsenäisyyden alkuvuosina urotekojakin tehneellä maalla ollut mitään intoa taistella varmaa tappiota vastaan.

Ei varata vielä toria, sillä Suomen tason mittarit ovat vasta tulossa. Norja on vielä helpohko vastus, Tanska ja Saksa saattavat aiheuttaa ongelmia, mutta USA ja Kanada vasta kertovat millainen Suomen joukkue tulee olemaan.

Huiput ja heittopussit. Jääkiekossa on edelleen kahden korin väkeä: Huippumaat ja heittopussit. Kun edes muutama NHL-pelaaja on huippumailla mukana, tulokset ovat karuja.

Olympialaisissa kenelläkään ei ollut NHL-pelaajia, ja siellä nähtiinkin tasaisia, mutta varsin heikkotasoisia joukkueita. Siksi esimerkiksi Saksan menestys ei ollut mikään yllätys, koska kaikki joukkueet olivat lähes samalla viivalla.

Tasokasta hömppää. Jääkiekossa on nyt se absurdi tilanne, että ellei NHL palaa olympialaisiin, niin ainut oikeasti parhaiden pelaajien turnaus on World Cup, minkä taas suomalainen peruskannattaja laskee pelkäksi hömpäksi, teennäiseksi NHL:n rahantekoturnaukseksi, joka pelataan väärään aikaan.

Mutta huomioikaa, ainakin se pelataan aikaan, jolloin kaikki pelaajat ovat kaikille osallistujamailla käytettävissä, toisin kuin MM-kisoissa. MM-kisat eivät koskaan ole olleet maailman parhaiden pelaajien näyttämö.