Forza Italia!

Pitkään kestäneet jalkapallon EM-kisat saivat lopulta hienon päätöksen.

Italia ja Englanti pelasivat täydet 90 minuuttia, 2 x 15 minuuttia jatkoaikaa sekä rangaistuspotkukilpailun voittajan selvittämiseksi.

Molempien joukkueiden kasvu vuosien saatossa finalisteiksi on ollut hienoa. Italia ei edes selvinnyt vuonna 2018 MM-kisoihin, mikä oli maassa todellinen pettymys.

Englannin nuorten pelaajien nousu oli jo tuolloin alussa, kun maa selvitti tiensä MM-pronssiotteluun. Nyt kaksi rajua nuorennusleikkausta tehnyttä joukkuetta kohtasi EM-finaalissa.

Mainiota jalkapalloa

Italia oli lopulta kisojen tasapainoisin joukkue. Sen suoritusvarmuus ja taso eivät heitelleet paljon, ja heikoimpinakin hetkinä Italia oli hyvä.

Englanti oli keski-iältään yksi kisojen nuorimmista joukkueista, kun sen keski-ikä oli alle 25 vuotta. Tämä lupaa jatkossa Englannille hyvää.

Italialla oli varsin nimetön joukkue aiempiin turnauksiin nähden. Azurri kuitenkin pelasi joukkueena mainiota jalkapalloa.

Epäonnistumisen taakka

Kuten usein, finaali oli tiukkaakin tiukempi ja ratkaisua haettiin rangaistuspotkukilpailusta. Molemmalla joukkueella on huono historia rankkareissa, mutta Englannin tilastot ovat suorastaan rumat.

Rankkareissa epäonnistuminen on epäonnistuneelle pelaajalle usein kova taakka, joka kulkee mukana koko loppuelämän ajan. Yhdeksästä EM- tai MM-rankkarikisasta Englanti on hävinnyt seitsemän.

Valmentaja Gareth Southgate epäonnistui vuoden 1996 EM-kisoissa. Osansa taakasta kantavat edelleen myös David Beckham, Ashley Cole, Stuart Pearce, David Batty, Chris Waddle ja eritoten vuoden 2006 MM-kisoissa epäonnistunut trio LampardCarragherGerrard.

Nyt jokainen finaalissa epäonnistunut oli nuori pelaaja, ei kokenut kehäkettu. Toivottavasti epäonnistumisen taakka ei kasva nuorilla miehillä liian suureksi.

Kulman takana

Yksi kesän suurtapahtumista on nyt ohi. Pian on taas aika liimautua TV:n, internetin tai radion ääreen, sillä Tokion Olympialaiset ovat aivan kulman takana.