Arki koitti

Niin hyvältä kuin Sportin pelaaminen näytti joulukuussa, on viime aikoina palattu taas maan pinnalle. Arki on koittanut Kuparisaaressa.

Sport on valunut taas tappioiden tielle. Usein valmentajan vaihto piristää hetkellisesti, ja niin se näyttää olevan totta tälläkin kerralla.

Pakko myöntää, mutta Dufvan ensimmäisten otteluiden aikana Sport pelasi joka ottelussa ikään kuin pudotuspelikiekkoa. Mikään joukkue jaksa kauaa tällä tyylillä pelata.

Ottelutahti on kuitenkin hyvin tiivis, ja raastava pelitapa vie mehut pelaajista hyvinkin nopeasti. Runkosarja ei ole pikajuoksu, vaan se on maraton.

Ei hanskoja tiskiin

Sport ei kuitenkaan ole niin kaukana pudotuspeliviivasta, että ihan vielä voisi heittää hanskoja tiskiin, mutta loppukiri pitäisi aloittaa mielellään heti. Vielä jos muutama tappio tulee, voidaan tälläkin kaudella aloittaa kesäloma 60 ottelun jälkeen. Se tietysti on hyvä asia vain halliremonttia ajatellen, koska Liigapelien jälkeen halli hiljenee kilpahallin osalta paljon, ja se helpottaa remontin tekemistä.

Toivotaan myös, että Sportin paidassa nähtäisiin loppukaudesta paljon omia junioreita pelaamassa Liiga-otteluita siinä vaiheessa, jos pudotuspelipaikka on karannut. Kun panokset ovat menneet, on suurin ilo katsella omien kasvattien otteita Liigakaukalossa.

Vuoden urheilija

Urheilugaala on tulossa, ja tällä viikolla saamme taas uuden Vuoden Urheilijan. Valinta on tänä vuonna varmasti vaikeaa, sillä todellista tähteä ei ole viime vuonna urheilupiireissä ollut.

Vertailu on tietysti aina hyvin vaikeaa eri lajien, sarjatasojen ja muiden asioiden vertailussa. Osuu valinta keneen tahansa, se on taas väärin voitettu.