Pakina: Vaasassakin ollaan nyt yhden pistoksen lähempänä normaalia

Vaasassa annettiin maanantaina ensimmäiset koronarokotukset salamavalojen välkkeessä. Tuskin koskaan yksi neulanpisto on saanut vastaavaa huomiota osakseen.

Nyt tämä yksi rokotus oli symbolinen käänne parempaan lähes vuoden kestäneessä koronatuskassa. Todellisuudessa rokotus on ainut tie takaisin normaaliin elämänmenoon.

Tämä ei kuitenkaan ollut tässä. Maanantain ensipistosta on pitkä matka koronasta vapaaseen elämään. Pääministeri Sanna Marin toivoi, että rokotukset olisi hoidettu kesään mennessä.

Se oli kuitenkin toivomus, sillä tällä vauhdilla koko väestön rokottaminen kestää huomattavasti pidempään. Voisin lyödä vetoa, että tämä kevät on menetetty ja toivoa on vasta loppukesästä.

Keskussairaalasta huomautetaan, että normaaliaikaan palaaminen on mahdollista vasta kun 60–70 prosenttia väestöstä on rokotettu. Tämä tarkoittaa noin neljää miljoonaa ihmistä Suomessa.

Siinä saa neula viuhua. Kiire rokotusten kanssa ei ole vain normielämään palaamisen vuoksi. Brittien ja Etelä-Afrikan mutaatiot uhkaavat ja virus niittää satoaan sairaaloissa joka viikko.

Korona tulee siis hallitsemaan myös vuotta 2021. Toivottavasti tämä vuosi jää silti historiaan viruksen kukistamisvuotena.

Haaveita riittää

Maailma jatkaa kuitenkin kulkuaan. Vaasa haaveilee akkutehtaasta ja Seinäjoki yliopistosta, jota ministeri Annika Saarikko meni lupailemaan maakuntakeskuksille.

No, haaveilla ja yrittää aina saa, kuten omaa liikennelentokenttää, mutta tuskin yliopistokaan onnistuu 80 kilometrin päässä toisesta maakuntayliopistosta.

Yhteistyö Vaasan kanssa varmaan onnistuisi, mutta sehän ei olisi silloin Seinäjoen yliopisto. Oma on oltava.

Muistan mikä vääntö ja vuosien työ tehtiin Vaasan yliopiston eteen. Siitä päätellen Seinäjoella on yliopisto vasta kymmenien vuosien kuluttua, jos silloinkaan. Vaasallakin on työ ja tuska säilyttää omansa.

Harvardin yliopiston voi käydä käymättä koskaan Harvardissa, sanoo Vaasan yliopiston rehtori Jari Kuusisto. Se pistää miettimään, miten opiskellaan kymmenen vuoden kuluttua.

Vesa Koivumäki