Pakina: Söin sanani, retkahdin polkuihin

Sitä joutuu aina silloin tällöin korjaamaan, ellei jopa katumaan vanhoja puheitaan. Niin on taas tainnut käydä uuden koronaharrastukseni takia.

Vaasa-lehden ja sittemmin Pohjalaisen eläkkeellä oleva pääkirjoitustoimittaja Matti Kupari, joku saattaa muistaa, harrasti Laihian teiden ja polkujen tallaamista.

Hän kehui tämän tästä, kuinka monta kunnan tienpahasta oli kulloinkin kävellyt päästä päähän. Matti merkitsi kynällä tarkasti karttaan kulkemansa reitit, pedantti kun pakkasi olemaan.

Me urheilutoimituksessa väänsimme Matin harrastuksesta huumoria. Surkuttelimme Laihian tiemestaria, joka joutui korjaamaan Matin kuralle tallaamat kurkoosenkujat.

Samalla tiellä

Nyt olen itse pahasti Matin jalanjäljillä. Tyttären koirat, Luca ja Jade, jäivät meille Vaasaan talviloman jälkeen, kun Uusimaa suljettiin. Ovat edelleen, eikä takarajaa viruksen vuoksi näy.

Koiria pitää lenkittää ja sitä totisesti olen tehnyt. Tuskin Hiukkavaarassakaan marssin yhtä paljon kuin nyt Lucan ja Jaden kanssa. Kilometrejä on kertynyt.

Pyörätiet ja jalkakäytävät ovat tylsiä ja pian läpi käytyjä, joten olen poikennut koirien kanssa metsiköihin. Siellä on mukava tarpoa, katsella ja kuunnella luontoa ja koiratkin ovat innoissaan.

Olenkin alkanut oikein etsiä metsäpolkuja ja yllättävän paljon niitä meidän esikaupunkialueelta löytyy. Tosin saisi olla enemmän ja pidempiä.

Reitit talteen

Matin tavoin en ole sentään karttaan reittejä piirrellyt, koska gps tekee sen puolestani. Google Mapsista bongailen uusia metsiköitä ja välillä tulee mentyä vahingossa kunnon ryteikköön.

Koirien kanssa kehtaa risukossakin kahlata, muutenhan se näyttäisi aika hassulta, kun aikuinen mies rymistelee yksistään pitkin kaupungin vitelikköitä.

Pitempiä metsäautoteitä olen löytänyt Lintuvuoren takaa, mutta sinne pitää lähteä autolla. Siellä saa rampata rauhassa ja epäilen vahvasti löytäneeni suden jäljet tuoreesta lumesta.

Hirven luista päätelleen, jälkien aiheuttaja oli saanut myös saalista.

Vinkkejä kehiin

Seinäjokelainen polkujuoksuseura Komiat Flow on alkanut merkitä maastoon metsäreittejä.

Vaasasta varmasti löytyy polkuja, joita voisi juosta tai kävellä koiran kanssa. Seinäjoella reitit ovat noin viiden kilometrin mittaisia. Siinä jo kunto nousisi niin kusettajalla kuin kusetettavallakin.

Vaasassa reittivinkkejä voisi jakaa vaikka facebookissa.

Vesa Koivumäki